Me emme elä enteissä vaan enteet meissä, empien.(Cockdagar ja häpeäpaalujen läheisyys)

Iski päivitysolo kuin vasen koukku selän puolelle, melkein meni henki keuhkosta, joten taivuin antamaan periksi.

Viikonloppuni kului kuin toisessa ulottuvuudessa, jossa minun epävarmuuteni naisena oli näytillä isolla pöydällä spottivalon kanssa ja väkivahvan idioottijoukon edessä. Jos maa olisi juuri silloin päättänyt avautua niin olisin syöksynyt sinne keihäänä yhtä varmasti kuin toinen nimeni alkaa kirjaimella T.

"Kyllä mää sua panisin edestä, sivulta, takaa, suuhun. .. mut mä oon kihloissa."
"Kiitti, ihan hirveesti näistä tiedoista.."
Pidättelin naurua parhaimman mukaan mutta jumaliste.. vaikiaa se oli. Enkä osaa vieläkään sanoa oliko se imartelevaa vaiko pelkästään iljettävää, osittain, molemmittain?

Jouduin myös ranskalaishyökkäyksen uhriksi niin monesti, että meinasi taju lähteä herkemmältä ja ihmiskammoisemmalta. Sain varmaan yli 25 halausta TÄYSIN vierailta ihmisiltä, poskipusuja 3 täysin tuntemattomilta ihmisiltä, sekä kirjoitan ylös "saavutus"-listaani myös vanhan humalaisen kotkan 2 numeroa liian pienten housujen kiinniriuhtomisen naisten vessassa. Vittu mikä ilta, hyvät naiset ja herrat. Tilanne komiikkaa ja perinnesuomalaista häpiää yltäkylläisesti.

Voin kertoa, ettei kannata lähteä humalaisen kaverin kanssa kaupungille, joka ulvoo koko keuhkojensa voimalla kaikille miespuolisille henkilöille että tässä on mun ihana kaveri, ja se tarvitsee Kikkeliä!

..

Oon aika varma, etten edes sanonut, että olen erityisen kikkelispuutteessa.. Kai se on nykyään niin laajasti tunnettu aihelma minusta, että ihmiset tuntevat outoa tarvetta ilmoittaa siitä koko Kokkolalle. Cockdagar! Kiljaisen minä ja sukellan takin alle piiloon.

Kyllä minä sen Kikkelin itsekin pyydystän, jos kiinnostavasti verhoillun satun näkemään, perkele! Ja suoraan sanottuna, mieluummin kyrpä kuin kikkeli.