Kun

Minä tahtoisin tehdä vuosisadan valitusblogimerkinnän. Tai ehkä sittenkin sellaisen älykkään pohtivan, toinen lause toistaan syvällisemmän, merkityksellisen katsauksen ajatusmaailmaani. Mutta kun.
Ei se ole aina yksinkertaista, ei edes silloin kuin toivoisi.
Sinun kanssasi voisin kuvitella tekeväni toisina päivinä vaikka maailmanvalloituksen, alasti! Tai vaikkapa vain lökötellä pitkälläni, sanomatta mitään, pelkästään tuntien sitä sun tätä, joutilaasti. Herätä aamulla tokkuraisena ja vittuuntuneena maailmalle, johon pitikin herätä.
Toisinaan taas, en.
Joskus minä näen itseni yksinäisenä rintamana maailman ajasta maailman loppuun. Juosten päin vaaroja ja vaarattomuuksia ja kyselemässä vapauden perään ilman järjen hiventä. Joskus minä olen sellainen erakko, miksikä itseni teen.

Ajatus siitä, että olisin todella onnellinen jonkun kanssa oli joskus viimeksi teini-ikäisenä, naiivina ja maailmaan valmistautumattomana, niin kovin hieno ja mahdollinen. vuosien päälle lataaman kyynisyyden ja epäileväisyyden varjolla minusta se näyttää joskus kaukaiselta unelmien utopialta, jotain, mitä on vain elokuvissa ja kirjoissa.

[syö vadelmaveneen - virnistellen pahanilkisesti]

Joskus minä ajattelin, että sinä olisit juuri sellainen ihminen, joka ymmärtää minua, kaikesta kummallisuudestani ja ristiriitaisesta tavallisuudestani huolimatta. Siis toki, ajattelen niin yhäkin. Ehkäpä mystinen ratkaisu kaikkeen löytyykin siitä kiireettömyydestä, jota voi tuntea sunnuntaiaamuna, jolloin ei ole mihinkään kiire.
Valo kapuaa hiljaa pitkin verhon pintaa, valaisee hetkellisesti vain osan, ja jo pian koko huoneen utuiseen siniseen. Ja kun kuulee että toinen hengittää siinä vieressä, itsellä vielä silmät kiinni, ja miettii itsekseen, onkohan hän jo hereillä.
Kun avaa silmät, niin hän vilkuilee sinua salakavalasti, aivan kuin olisi miettinyt samaa. Ja sanoo huomenta.
Ehkä se piilee siellä.

Minä en aio tehdä mitään ratkaisua. Minä olen aina nauttinut seurastasi ja pitänyt ajatuksistasi ja vähän pelännyt herkkyyttäsi. Ärsyyntynyt tavastasi vähätellä itseäsi ja pyydellä anteeksi tekemisiäsi. Kuunnellut lumoutuneena kertomuksiasi ja lukenut ihaillen mielesi sisuksista kumpuavia tarinoita.
Eikä se koskaan tule muuttumaan, se.
Kun sinulla on se paikka siellä minun sydämessäni, tiedäthän.