The Doubt

Kun on se sellainen tunne. Että jotain on vähän nyt oudosti, muttet aivan ole varma mitä se on. Onko se joku asia joka piti hoitaa, virallinen paperi kenties? Jotain taas viime tingassa? Onko se jokin vaistomainen tunne siitä, että pian tapahtuu jotain hullua? En tiedä, mutta hitto, se tunne syö.

En aina tiedä mitä pitäisi ajatella, joten silloin yritän vain keskittyä tunteeseen. Silloin kun nekään eivät ole selkeitä, pitää alkaa luottamaan vaistoonsa. Tai siis, kyllähän minä yleensä vaistoani pyrin kuuntelemaan. Tällä hetkellä vaistoni vain huutaa, että jotain on pois paikoiltaan.

Se paljastaa itsensä vielä, tietysti. Taidan vain keskittyä liikaa tuohon outoon, että se alkaa tuntua vainoharhalta.

Ihmiset katoilevat, ja taas pulpahtelevat esiin, kuin vedessä, missä pinnanalainen virtaus vie ja pyörittää meitä. Joskus se on hyvä asia, joskus ei niinkään. Minusta tuntuu että minua taidaan viedä pian pinnan alle. Hyvän tovinhan tässä on jo pinnalla.. muutos on jatkuvaa. Hyvää ja pahaa eikä aina voi olla hyvää vaikka kuinka haluaisi, toivoisi ja rukoilisi.

Se alkaa aina sillä ettei saa unta.
Suden hetki vallitsee ajatuksissa, silloinkin kun ohjaat ne pois.