"Vaikea Ymmärtää"

Lukee ihmisen käyttöohjeessa, olen siitä aivan varma. Todennäköisesti siellä lukee myös; "Vastakkaisten sukupuolien on mahdollista paperilla ymmärtää toisiaan, mahdotonta käytännössä. Kanssakäyminen omalla vastuulla."

Joskus minulla on sellainen tunne, että ymmärrän kanssaihmisiäni, joskus en ymmärrä lainkaan. Tai enemmänkin, vaikka ymmärtäisinkin, mistä mikäkin johtuu, ei se vähennä lainkaan ärtymystäni kyseessäolevasta asiasta.

Tällä hetkellä hermoa hiertää aivan erityisesti tämä henkilö, jonka kanssa kävin treffeillä. Onhan hän kiintoisa tapaus, mitäs sitä kieltämään. Joten ehdotin toisia treffejä ja se oli hänen mielestään hyvä ajatus, että hänelläkin oli hauskaa ja niin edelleen. Oli puhetta perjantai-illasta, jolloin tiesin hänellä kyllä olevan kiireitä.

Kyseessä oleva ihminen on sikäli hyvin käsittämätön yksilö, koska osaa olla hämmentävän ympäripyöreä sanomisissaan. Ilmaisin siis vielä itseni mielestä hyvin selkeästi, että pidän suorasukaisuudesta, rehellisyydestä ja stressaannun kovasti, jos jokin asia on epäselvää. Koska mitään tarkkaa ei oltu vielä sovittu, kysäisin vielä, että onko se nyt sitten hänen mielestään oikeasti hyvä ajatus tavata treffien merkeissä ja hän oli yhä sitä mieltä että totta ihmeessä.

No. Tuli perjantai. Ei ehdotusta. Lauantai. Ei ehdotusta. Sunnuntai. Ei ehdotusta. Ei mittään.

*yskäisee ja pyörittelee silmiään*

Siis. Onko minua vaikea ymmärtää? Minun on nyt ainakin vaikea ymmärtää ainakin häntä. Minua ei lainkaan haittaisi se, jos hän ei halua tavata treffien merkeissä, mikäs siinä. Miksi kuitenkin sanoa yhtä ja tehdä toista? Minua loukkaa sellainen paljon enemmän! Ja luulen että aika monta muutakin. On vaikeaa miettiä miten helvetissä siihen pitäisi suhtautua, joten on vaan vähän pöllämystynyt. Sanoisi jos on esimerkiksi kiireitä, tai jos ei kiinnosta, tai mitä vaan jotain solidia, eikä jotain mistä ei saa minkäänlaista otetta.

Kaverit sanoivat, että pitäisi osata itsekin olla vaikeasti tavoiteltava, mystinen ja sillä tavalla antaa haaste miehelle. No voihan vittu ja jumaliste! Minä en ole sellainen joka jaksaisi alkaa pelaamaan pelejä, minä pelaan pelejä perkele tietokoneella! Miksi minun pitäisi teeskennellä jotain mitä minä en ole? Ei se miellytä sellainen minua ollenkaan, saatana! Minä pidän suorasta puheesta! Selkeistä asioista, koska elämä on muutenkin monimutkaista ja hankalaa, joten miksi pitää kaikesta tehdä väkisen vängällä hankalaa, jumaliste! Tai sitten minulta puuttuu jokin osa, joka kai pitäisi omistaa jos deittailee. Saatana, en yllättyisi lainkaan.

Tämän takia pinna on kireällä kokoajan, koska se ajatus vaivaa, vaikka jo päätin että olokoot! Minä en ehdota enää mitään, jos häntä kiinnostaa tavata, hän varmaan sen itse sanoo. Hullun kuvan annan jos alan penätä perään. Saatana. No hulluhan minä olenkin, mutta en niin hullu. Enkä tyhmä. Enkä takertuva.

Olkoonkin, että ehkä hän yrittää olla tuollainen jottei suututa minua, jotta olen siivosti mukana hänen projektissaan ja teen ne vaatteet siihen esitykseen. Tekisin minä ne muutenkin, mutta nythän minä vittuuntunut olen. Muuten en olisi. Työn ja huvin erikseen mielelläni pidän. Koska en minä nyt aivan idiootti ole. Ja itselleni enemmän olen vihainen, siitä että annan moisen asian vaivata. Kun ei ole superihminen. Jumaliste.

Ihmiset.. Etenki miehet..

*enrage timer 3 minutes, 15 seconds and calculating*