Shift

Työskentelen hänen ympärillään varovaisesti. Välillä en tiedä mitä ajatella, ja välillä tiedän.

Kaikki johtuu tottumattomuudesta. Uusista oudoista tilanteista, joihin joudun päivittäin tätä nykyä. Enkä sano lainkaan että se olisi huono asia. Vaikka välillä, ihan välillä, tulee se epämukava olotila, jolloin ei tiedä miten päin pitäisi olla.

En muistanutkaan, että uuteen ihmiseen tottuminen ja tutustuminen on näin uuvuttavaa. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä minä olen ollut niskan päällä tilanteissa ennen tätä, ja että olen tuntenut ihmiset, joihin olen alkanut tottua toiselta kantilta.

Emotionaalinen vuoristorata jatkuu.

Koen olevani vahva persoona ja vahva ihminen, mutta hänen vahvuutensa on paljon voimakkaampaa, niin erilaisella tasolla. Välillä tuntuu kuin jyräytyisin alle, ja ahdistun. Välillä pääsen kiertämään sen ansan, ansan jonka tavallaan itse itselleni asetan. Hänen syytään se ei ole. Oma epävarmuuteni tekee minusta alttiin onnettomuudelle, joten puren hammasta ja liikun hitaasti ja varovaisesti ja yritän pitää ajatukseni siinä, että minä kykenen tähän. Että minä uskallan vielä tutustua uuteen ihmiseen. Että minä kykenen puolustamaan oudossa tilanteessa itseäni yhä.

Vuodet tekevät ihmisestä kangistuneen ja huomaan kangistuneeni itse aivan tolkuttomasti. Irrottelu vanhoista kaavoista ja tuskista tekee oikein hyvää, sanoisin.

Pala palalta minusta murretaan kuorta.