Nocturnal Behaviour osa 50: Keltaisen Linnun Kirous

Elämäni on hyvin monimutkaista.

Perheeni on hylännyt minut ja elän yksin, kiertäen maata impulssien mukaan. Seuraan tarkoin minulle annettuja vihjeitä ja ohjeita. Jos en noudata niitä, vajoan katatoniseen tilaan, en voi puhua, tuskin liikkuakaan.
Impulssit, joiden mukaan toimin, eivät ole omiani.
Sanon sitä keltaisen linnun kiroukseksi.

En muista miten se kaikki sai alkunsa, mistä lintu tuli ja miksi. Miksi se valitsi juuri minut? Mitä se loppujen lopuksi tahtoo tästä kaikesta? Tuntuu, että olen oikeudenmukaisuuden epäoikeudenmukainen uhri.

Se ilmestyy aina tielleni kun se tahtoo jotain, silloin en voi kieltäytyä enkä kääntyä pois, minulla ei ole vapaata tahtoa. Jos joku esittää kysymyksen tai pohtii ääneen jotain asiaa, keltainen lintu saattaa pakottaa minut lupaamaan, että selvitän asian. Ja kun olen selvittänyt mysteerin, lintu tulee, vie ääneni, osan sieluani ja kehoni putoaa katatoniseen koomaan.

Olin ollut samalla paikkakunnalla jo melko pitkään. Siellä oli paljon salaisuuksia, asioita, joita keltainen lintu tahtoi minun selvittävän.
Eräs mies oli rakastunut minuun kun olin selvittämässä erään hänen tuttavansa ongelmaa. Olin pääsemässä ratkaisuun kun mies pyysi minua treffeille hänen kanssaan ja jouduin kieltäytyä häveliäästi. Tiedän että mies on ymmällään käytöksestäni, mutta miten hän voisi ymmärtää, minkä mukaan elämäni määräytyy?
Hän on niin pettynyt kun kieltäydyn, että sydäntäni vääntää. Olisin niin tahtonut sanoa kyllä, koska pidän hänestä aivan yhtä paljon.
Seuraavana päivänä ymmärrän viimeisen johtolangan ja ratkaisen "asiakkaani" ongelman. Myös minuun rakastunut mies on siellä. Hän katsoo minua kuin toivoisi minun nyt myöntyvän treffeihin kun työt on tehty. Sydämeni alkaa hakata nopeammin ja tiedän, että minun täytyy päästä pois - keltainen lintu vie minun sieluni taas pian.

Livahdan paikalta ja lähden pyörällä niin nopeaa karkuun kuin vain pääsen. Toivon taas pääseväni karkuun keltaista lintua, vaikka tiedän sen todellisuudessa olevan mahdotonta.
Pyöräilen hurjasti pitkin metsätietä kun silmäni tavoittavat keltaisen pilkahduksen sivutieltä. Ei. Keltainen lintu on löytänyt minut.
Se tanssii kuin väräjävä kuvajainen, hohtaen kultaa, kirkasta keltaista ja oranssia kuin pieni aurinko ja laulaa ja sen ääni tavoittaa minut.
Huomaan tiellä edessäni minua kohti ajavan punaisen auton. Se on hän, mies joka on rakastunut minuun. Kasvoni valahtavat valkoisiksi ja rukoilen, ettei hän näe, yritän kääntyä ympäri mutta keltaisen linnun laulu tavoittaa minut juuri silloin.
Näen miehen ilmeen kun putoan hidastetusti pyörän satulasta ja tuuperrun maahan.
Tiedän, että hän näkee linnun tanssivan takanani. Sitten se katoaa.

Makaan maassa kykenemättä liikkua. En koskaan pysty liikkua juuri kun lintu on saanut minut. Tuijotan suoraan eteeni kun hän ryntää nimeäni huutaen autosta.
Hän on hämmentynyt ja yrittää saada minua virkoamaan. Hänen kauhistuneet silmänsä tuijottavat suoraan omiini, jotka vaikuttavat siltä, etteivät näe mitään.
Hän nostaa minut ylös, vilkuillen ympärilleen ja vie minut autoonsa.
Pikkuhiljaa automatkan aikana alan virota. Hän huomaa kun räpytän silmiäni ja katson häntä tiiviisti.
Hän aloittaa kysymystulvan ja aukaisen suuni ja yritän vastata, suustani karkaa vain vaimea linnun laulu, epätoivoinen huuto, joka kuulostaa kaukaiselta. Mies säpsähtää ja pysäyttää auton. Linnulla on ääneni ja kyyneleet valuvat kasvoillani, en voi edes selittää. Käteni ja jalkani ovat vielä täysin toimintakyvyttömät.
Tuntuu siltä, kuin jokin raskas lepäisi päälläni, enkä voi toimia.

Hän ajaa meidät motelliin paikkakunnan reunamilla ja vie minut sisälle ja vuokraa meille yhteisen huoneen. Hän selittää minulla olevan sairauskohtauksen ja hän istuttaa minut aulassa olevaan nojatuoliin.
Motellia pitää nuorehko pariskunta, jolla on varhaisteini-ikäinen poika, joka riitelee isänsä kanssa tiskin takana olevassa huoneessa. Kuulen keskustelun vaimeasti kun isä tivaa pojalta, missä tämän säästölipas on. Poika kiistää tietävänsä ja isä luovuttaa ja uskoo poikaansa, että lipas on kadonnut.

Vaatimus on kuin salama sisälläni ja se repii hermojani ja henkäisen tuskissani. Mies kiirehtii luokseni, kysyen mikä on vialla. Tuijotan mitään näkemättä sivulla aukeavaan käytävään. Nousen ylös salamoiden kiitäessä sisälläni, se on pakoite ja kehoni suorastaan kouristelee kun pakoite liikuttaa minut avoimen huoneen ovelle. Mies seuraa minua hämmentyneenä. Katson huoneeseen ja siellä leijuu yksi keltainen sulka. Menen huoneeseen ja poimin sen ylös.
"Lipas. Minun pitää selvittää missä lipas on" Sanon ääneen ja mies tuijottaa sulkaa kädessäni kalpeana. Keltainen lintu tahtoo minun selvittävän tämän ja olen saanut ääneni takaisin.
"Mistä tässä on kysymys, Susan?"
Katson miestä surullisena ja alan selittää parhaani mukaan.
Lopulta istumme motellin baarissa ja saan vihdoin tarinani loppuun. Painan pääni uskaltamatta katsoa häntä.
Mies tarttuu leukaani ja nostaa kasvoni.
"Minä rakastan sinua siitä huolimatta. Minä autan sinua tästä lähin selvittämään nämä asiat. Linnun on jätettävä sinut rauhaan joskus. Ja vaikka se ei jättäisi, minä pysyn rinnallasi."
Hän suutelee minua kun alan itkeä.

Esittäydyn motellin omistajille yksityisetsivänä ja kerron kuulleeni heidän kiistansa ja sanon kiinnostuneeni asiasta. Mies esittäytyy kolleganani ja miehenäni. Juttelen pojan kanssa säästölippaasta. Siellä oli aika paljon rahaa. Näkökenttäni vilkkuu täynnä punaisia sulkia kun puhun pojalle. Poika vaikuttaa kiltiltä ja mukavalta, mutta hän on valheita täynnä. Jopa hänen paitansa kauluksesta tursuaa punaisia sulkia. Jossain on jotain mätää.

Lopulta pojan tarina alkaa saada erikoisia käänteitä alkaessani selvittää lippaan katoamista. Pojalla on vähän ystäviä, kolme poikaa jotka käyvät samaa koulua hänen kanssaan. Äidin mielestä muut pojat ovat huonoa seuraa, isän mielestä pojat ovat poikia. Näen muut pojat kerran motellilla ja heidän yllään sataa purppuroita sulkia.
Katson motellin omistajan poikaa ja hänen paidan helman alta tunkee yhä verenpunaisia sulkia. Vihje on kuin tuskallinen piikki aivoissani, hirvittävä vaatimus. En ymmärrä mitä se tarkoittaa ja tiedän että minun täytyy kyetä pääsemään totuudesta perille.

Lippaan mysteeri kiertyy auki pikkuhiljaa. Yksi vaihe kerrallaan pojan vastaukset ovatkin täyttä palturia, ja vastaus toisensa jälkeen paljastan totuuden, kunnes se lopulta paljastuu.
Pojat olivat koulussa sopineet siitä, että he keräisivät rahaa ja maksaisivat paikalliselle hämärämiehelle, että hän tappaisi opettajan vaimon. Vaimo oli syyttänyt poikia siitä, että he sotkivat heidän talonsa. Motellin omistajan poika vihaa opettajan vaimoa. Siihen ei ole erityistä syytä. Pojan mielestä niin tylsä, ruma ja kamala ihminen ei ansaitse elää. Säästölipas on luolassa kaupungin reunamilla, missä pojat olivat sopineet tapaavansa murhamiehen.

Kohtaan pojan yksin, yrittääkseni selittää pojalle, että hän ei voi päättää toisen elämästä tai kuolemasta, että hänellä ei ole siihen oikeutta. Haluan tietää, miten niin nuori poika voi ajatella, ettei toisella ole oikeutta elämään.
Poika on täysin tunteeton ja kylmä kun yritän puhua hänelle. Hän on puumajassaan ja juttelen hänelle seisten korkean puun runkoon hakatuilla lankuilla. Punaiset sulat ovat vaihtuneet vihreiksi, nyt näen sen, mitä poika on todellisuudessa. Täydellisen tyhjä tunteista, empatiasta ja inhimillisyydestä.
Pojan silmät ovat jäänkylmät.
"Nyt kun sinä tiedät totuuden minusta, sinunkin pitää kuolla."
Poika nostaa majassaan olevan jääkiekkomailan ja hutkaisee minua sillä päähän.
Koko maailma pyörii ja putoan, käteni tarttuu epätoivoisesti majaan johtavan aukon reunaan ja roikun siinä avuttomana kun isku sekoittaa päätäni.
Näen keltaisen linnun tanssivan taivaalla ja kuulen sen laulun, ei! Ei vielä, ei nyt!
Poika valmistautuu lyömään minua uudestaan ja hänen nuorilla kasvoillaan on hirvittävä, julma hymy.
Alan huutaa ja suustani kuuluu vain linnun huuto, kimeä kiraus. Olen selvittänyt mysteerin ja keltainen lintu on vienyt taas sieluni, en hallitse kehoani, tunnen kuinka voimani pakenevat keltaisen linnun mukana, joka lentää kauemmas taivaalla ja toivon epätoivoisesti että joku kuulee huutoni.
Maila laskeutuu raskaasti päähäni, silmissäni mustenee ja tipun.

Hän sai minut kiinni. Hän kuuli huutoni ja tunnisti linnun äänen ja hän arvasi mitä tapahtui. Olen täysin jähmettyneessä tilassa vaikka kuulen ja näen. Tuijotan tyhjästi eteenpäin, kun vanhemmille selviää pojan todellinen luonto. Heidän tuskansa korventaa minua, mutta kun poliisiauto ja ambulanssi kaartavat motellin pihaan, tiedän, että näin on parempi. Ehkä poikaa on nyt estetty tekemästä kauheita asioita tulevaisuudessa.

Ambulanssimiehet eivät saa minua virkoamaan ja mies lupaa pitää minusta huolta. Hän valehtelee sujuvasti, että minulla on harvinainen hermostollinen tauti, joka aiheuttaa tällaisia halvautimiskohtauksia ja että palaudun pikkuhiljaa.

Ajamme päämäärättömästi eteenpäin, kunnes keltainen lintu tuo minut taas takaisin.