Bitter, Saddest part of me

Sinä sanoit että olit tosissasi kiinnostunut.
Sinä sanoit kaikenlaista, jonka perusteella sinusta sai kuvan.

En tiedä mihin se ihminen katosi, jonka tapasin silloin ensimmäisellä kerralla. En tiedä mitä tapahtui niille kaikille puheille, sanoille, joita me vaihdoimme suunnattomasti ennen sitä ja vielä sen jälkeenkin.

Sinä sanot aina että minulla on kauhean huono itsetunto. Yritit rutata minusta väkipakolla esiin jotain, mitä ei ole aina olemassa. Sinä vaadit, että hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet, tai lähtisit enkä enää kuulisi sinusta. Teitkö sinä saman? Yrititkö edes? Koska sinä sanoit ne sanat ensin.

Koko syksy on ollut henkistä sodankäyntiä itseni kanssa ja sinun kanssasi, sinun vaatimustesi kanssa. Joka ikinen asia, josta me puhuimme, muutti maagisesti muotoaan täysin päinvastaiseksi. Mikä taikatemppu!

Kaiken aikaa minä vain toivoin lapsenomaisesti, että se vielä muuttuisi takaisin. Koko ajan minä ihmettelin miksi sinä aina ihmettelit viattomuuttani ja nyt ymmärrän. Viattomuuteni oli uhraukseni sinulle. Sinä kiersit joka muurin jonka pystytin ja jokaisen, jota et voinut älyllä kiertää, rynnit pelkällä väkipakolla läpi. Pistit minut tanssimaan tulisilla hiilillä ja tökit minua kunnes räjähdin ja sitten tökit lisää ja pistit minut avautumaan. Teit jotain, mihin kukaan muu ei koskaan ollut pystynyt.

Olin niin naiivi. Uskoin että teit sen siksi, että todella halusit niin lähelle minua. Että sinä teit sen, koska sinulla oli niin vahvoja tunteita minua kohtaan. Sinä teit sen koska pystyit, koska sinä osaat tehdä sen ja olet siinä hyvä.

Menen rikki kuin ohut lasi.

Särjyn kuin lasi joka heitetään seinään.

Olen herkkä, tunteellinen, syvällinen, pohtiva, hiukan hajamielinen ja kaukainen. Olen höperö ja taikauskoinen ja mietin liikaa. Olen varovainen, hiukan hiljainen ja nautin ihmisten seurasta.
Herkkyyteni ei ole heikkous.
Tunteellisuuteni ei ole heikkous.
Itsetuntoni ei ole täydellinen, mutten ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi sellainen. Minun on vaikea pitää itsestäni, koska tiedän millainen olen, enkä aina haluaisi olla sellainen.
Depressiivisyyteni on heikkous.
Pelkoni on heikkous.

Ehkä en sitten ollut sitä, mitä ajattelit vaikka luulen ainakin yrittäneeni antaa todenmukaisen kuvan itsestäni. Minä en tiedä mitä sinulle tapahtui.
Joten sanoit, että tahdot olla vain ystäväni, ettet ole enää ihastunut, että se oli haipunut. Se sattui valtavasti, koska minun toiveikkuuteni on ylläpitänyt ihastustani. Eikä se tunne katoa, vaikka toivon että se menisi pois.

Nyt kun en enää ole sinun, sinä puhut minulle päivittäin. Sinä aloitat keskustelun minä en. Ennen se meni aina toisinpäin. Nyt sinä haluat että laulan sinulle. Nyt sinä puhut tunteista. Nyt sinä keskustelet kanssani, et paasaa minulle.

Kuinka kehtaat.