Varisteoria

Aika kultaa muistot. Me kaikki tunnemme tämän surullisen kuuluisan sanonnan, meillä kaikilla on ensikäden kokemuksia tästä. Mutta miksi ihminen uudestaan ja uudestaan palaa(tai pakenee) kaukaisiin tai ei niin kaukaisiin muistoihin, täysin varmana siitä, että silloin olivat asiat hyvin, olin laihempi, nuorempi, kauniimpi, parempi ihminen, oli enemmän rahaa tai elämä edessä. Milloin se kaikki lakkaa? Elämä on jatkuvasti edessämme. Ja ihmiset jotka itsepäisesti elävät menneisyydessä, joutuvat lopulta sen vangeiksi, eivät pääse pois. Aika muuttuu tahmeaksi kärpäspaperiksi joka tarttuu eikä päästä irti.
Elin itse ennen menneisyydessä. Paljonkin, kunnes tajusin jotain. Luin kai jotain tekstiä niiltä ajoilta. Vaikkapa räisälä-ajoilta. Ennen tapasin sanoa että olisimpa taas siellä, asiat olivat hyvin, se oli ainoa paikka, joka tuntui kodilta.
Karu totuus iski kuin variksen kalkatus koivunoksalta vasten naamaa. Elämäni silloin oli kauheaa. Kärsin ja kärsin ja haudoin melkein itsemurhaa, vaikka monet elämäni kovimmista iskuista ei edes ollut tapahtunut vielä silloin. Toki, olihan se erilaista kärsimystä, sellaista taiteellista väkikärsimistä, tuskamelankoliaa, joka kaiketi palveli jotain tarkoitusta, joka ei koskaan selvinnyt.
Koska me alamme elää nykyhetkeä? Menneisyys on joskus paha paikka, aika kultaa muistot, jotka oikeasti olivat jo ennestään hämähäkin verkkojen peitossa, ja olisivat mielellään niin pysyneet, mutta sula kulta kaatui päälle, kaukaa se näyttää niin kauniilta, mutta lähemmässä tarkkailussa huomaamme verkkojen epätasaisen pinnan. Todellisuuden, joka kuitenkin jäi alle muistuttamaan meitä siitä, että silloinkin oli ongelmia. Niitä on aina. On vain asia erikseen oppia elämään niitten kanssa, niitten rinnalla.
Aika kultaa muistot. Aika pehmentää kovettumat muistojen käsissä. Aika hämärtää todellisuuden tajumme siihen pisteeseen, että nykyhetki on joskus kuin painajainen vailla loppua. Se on silti vain suhteellista. Nykyhetki on selkouni, josta voimme herätä milloin vain ja ymmärtää kaiken syvemmin ja paremmin. Nykyhetki on selkouni, jossa voimme tehdä mitä vain. Jopa tehdä sinut itsemme menneisyytemme kanssa.

Sitten alkaa vasta todellinen taistelu. Olla sinut itsemme kanssa nykyhetkessä. Se on suurinta ja mystisintä alkemiaa, mitä tältä planeetalta löytyy.