Massive

Pelaaminen on rentouttavaa.

En tiedä mistä ilmiö saa alkunsa, mutta minä ainakin rentoudun täydellisesti pelatessani jotain tietokonepeliä. Tällä hetkellä omistuksessani on sen verran antiikkinen masiina, että sillä pyörii vain Uguksen sinne asentama Civ1, tetris sekä Judin asentama Wizards of might and magic jos nyt LAINKAAN oikein nimeä muistan. Se on kuitenkin civistä saanut ideansa, kaupunkeihin rakennetaan samalla tavalla rakennuksia kuten barrackseja ja granaryitä ja sen sellaisia, mutta kyseessä on fantasipelejä, missä herot vaan ilmoittelee että nyt olisin tarjolla, miten ois?

Pelissä on kaksi maailma, sellainen normaali ja sitten alinen maailma, aloitan yleensä sielt alhaalta, myrranista, koska saan rakentaa maailmani kaikessa rauhassa, vallata taikanodeja, etsiä artefakteja ja rakentaa/valloittaa kaupunkeja. Muut vastustajat ovat ylisessä maailmassa. En muista sen nimeä. Olen aina ollut alisten maailmojen hurmiossa(koko ikäni).
Päinvastoin kuin civissä, ei tässä pelissä tarvitse nuoleskella muita velhoja. Millään diplomatialla ei oikeastaan ole niin väliä, paitsi että sitten kun ne muut tyynesti ilmoittavat taikapeilin kautta että "I´m going to rid this world of your evil, Paskatappi." niin kannattaa vaan marssia suoraan heroineen ja parhaine joukkoineen toisen pääkaupunkiin ja karkoittaa moinen vikisijä. Paskatapille ei vittuilla. Ei alisessa eikä ylisessä sen kummemmin.

Ah, mutta unelmoin silti civ3 ja sen lisäosista. Sydämeni melkein pakahtuu joskus, kun mietin neverwinternights-pelejä tai morrowindia. Ja kokoajan tulee lisää kiintoisia pelejä pelattavaksi. Olen luvannut itselleni, että hankin vielä sen kunnon pelikoneen. Kunhan vaan 300 euroa saisi, niin voisin sellaisen ostaa......

IARGH!

No ei auta. Täytyy toivoa parasta.