Koukussa

Hmmm Hmm Hmm Hmm Hmm.

Joskus inspiraatio saa ihmisen suorastaan säkenöimään. Miksi näin on? Ehkäpä tuo kultainen energeettinen eliksiiri, inspiraatio, on kuin sielun virvoittava veri, veri joka vie tarvittavan hapen kohti ihmisen sisintä ja todellisinta itseä.

Minuun inspiraatio iskee usein kuin nuolen lailla, saaden ensin suorastaan haukkomaan henkeä, hyppimään sijoillani lapsenkaltaisen viattoman innokkaan riemun kourissa, silmät revähtävät äärimmilleen ja olen jälleen onnellinen.

Niin kävi eilen kun Amar Nuurin, esintyvän itämaisen tanssin ryhmäni kanssa suunnittelimme keikkasettiä, jos ja kun keikkaa saisimme. Saimme kokoon upean yhdistelmän, jokaiselta säkenöivä soolo-osuus, kolme muikean upeaa koreografiaa ja suunnittelimme jo puvutkin kaikkeen, järjestyksen. Sitä seurasi vielä upeampi oivallus, kun teimme yhdessä erään upean koreografian loppuun asti. Siinä on erikoinen dominopalikka efekti, joka näyttää suunnattoman hyvältä, paikkojen vaihto ja kerrassaan imevä rytmi!! Tytöt hihkaisivat innoissaan kun keksin, mitä voisimme massiivisessa rumpusävytteisessä lopussa tehdä. Sain kuulla hunajaa sielulle ja inspiraatiolleni, " Et sää turhan takia kyllä koreografi ole!"

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHhh!

Lisäksi tänä aamuna tajusin, millaisen uuden sinisen puvun teen ykköskoreografiaan, joka aukaisee esityksen(se on hienon hieno huivitanssi!) koska joudun lainata toista sähkönsinistä pukuani toiselle tytöistä. Inspiraatio melkein hukutti minut alleen vuoroveden lailla. KOSH! WAU! OH! Kuva upeasta mekosta piirtyi mieleeni kuin elokuvassa piirtyy menneisyys verkkokalvolle, värit, kirjailut, kangas, malli. Menen heti tästä ostamaan paljetteja ja kankaan ja illalla töitten jälkeen lähden ompelemaan sen mekon.

Elämä on IHANAA!