Leukaluubumerangi

Hammaslääkärit ovat helvetistä.

Paitsi ne hyvät. Ja minulla on hyvä sellainen... tosi sitäkin joutui etsiä ja etsiessään sai kärsiä sekä kipuja että laskujen aiheuttamaa kipua. Olisipa itsellä hampaat jotka eivät koskaan reikäänny. Toivoa saa- hah! Halveksuntaa!

Olen äärimmäisen hammaslääkärikammoinen ihminen. En nyt sentään niin kovasti että karkaisin tukka putkella ovesta kun valkean takin näen ja fluorin ja paikkausaineen haistan, vaikka lähellä onkin. Onhan se sentään inhan veroinen haju. Yleensä on tapani perua ensimmäinen käynti neljä kertaa ennenkuin voin sinne oikeasti mennä. Mistä lie johtuu moinen pakkomielle!

Nyt ne paikkasivat hampaan. Tuskan hiki kohosi otsalle, vaikka mihinkään ei sattunut. Puudutus oli oivallinen sekä reikä varsin pieni. Henkisen kivun aiheuttikin siinä kamalassa kallistuvassa tuolissa viruminen(pelkään keinutuolejakin mutten keinuja?)kielen autenttinen kuivuminen kummallisen imevän kierukan sohistessa suunpielessä, inhan poran vinkuva ja iveltävä ääni, ruma haju ja paikkausaineen kuivattavan ihmelaaserpistoolin piipautus. Onneksi se ei kestänyt kuin viisi minuuttia, mutta joka jumalan siunaama minuutti siitä helvettiä!!!

Vaikka helpotus oli silti valtava, kun huomasin ettei tuskia tullut sen enempiä, kaikki kävi nopeasti, eikä laskukaan ollut niin suuri.

Nyt jälleen kiroan, tekee mieli pilkkoa kasaan koko library!!!AAAAAAARGH!!! Puudutus katoaa ja leukaluuhun asti jäytää, hammasta särkee ja koko pää tahtoo pirstoontua! Antakaa purulelu! Antakaa köyhälle ja kivuliaalle purulelu!

Tuskin se mitään auttaisi.
(ja sitten iltaisen ne hammaslääkärit kokoontuu ja naureskelee tekemilleen ilkeyksille,- joo annoin sille kammoiselle sitä puudutusainetta, joka ottaa kipeää vasta tunnin päästä, häh hää!!)