Ne tiet jotka kuljetaan yksin

Jossakin päin maailmaa, siellä missä varjot tanssivat kuin luuttomat kädet, pimeinä ja pitkinä, kulkee tie. Sitä reunustavat aavat meret ruohoa ja kuolleita kukkia, käppyräisiä puita ja sininen aurinko, joka hohtaa öisellä taivaalla.
Se ken tietä kulkee, hänen varjonsa on pitkä ja harmaa. Kuin kuoleman koura se vetää mukanaan raatoja, kaiken kokoisia, kaiken näköisiä. Kuuluu vain kuiskaus noista ennen niin vahvoista huudoista.

Jotta näkisi itsensä yli. Jotta tuntisi itsensä salat. Jotta ymmärtäisi ne asiat, jotka sisällä myllertävät. Ja ehdottomasti. Jotta kasvaisi, täytyy tie kulkea yksin.

Täytyy kohdata varjo, joka perässäni raahautuu. Se ei ollut helppoa, mutta ei loppujen lopuksi niin vaikeaakaan. Carmabalin menneet teot ja menneet tapahtumat ovat tehneet hänestä kai jollakin lailla paatuneen. Tai viisastuneen. Asia lienee olevan sillä kannalla, joka sitä katsoo. Onko kylmäverisyyttä, jos ei enää muserru asioista kuten ennen. Silloin monet asiat saivat varjot paisumaan ja valtamaan kaiken tilan, jolloin tapahtui aina hirvittäviä asioita, kun ei kyennyt hyväksymään eikä näkemään asioita.
Nyt Carmabal seisoo kuin pylväs vasten huutavaa tuulta, eikä sen edes tarvi huutaa vastaan. Carmabalin hiljainen ääni kuuluu selvästi kuin raapaisu vasten lasin pintaa. Jotenkin se vihmova sade ei enää saa hänen silmiänsä sulkeutumaan, vaan ne tuijottavat etäisyyteen ja läheisyyteen ja sisyyteen tummina kuin syvät lammet kalpeissa kasvoissa. Ne tietävät mitä näkevät.

Sininen aurinko vajoaa kohti loppumattomien kenttien syvyyttä. Taivas pimenee entisestään, mutta se ei tunnu sittenkään pelottavalta tai edes surulliselta. Asiaa seuraa toinen asia. Tekoa seuraa jokin toinen teko. Yötä seuraa päivä ja surua ilo. Carmabal kulkee kuin pylväsmäinen varjo pitkin tietä. Vaikuttaa siltä, ettei se enää liiku inhimillisesti. Liukuu kuin sulan veden ja jään yli tuo syvälle katsova hahmo ajattomuudessa. Selkeä päämäärä edessään, kulkien kuin kuolema, periksi antamatta. Surutta. Ankarana. Armoa antamatta.

Se on ainut keino päästä eteenpäin.