Kuumehoure

Syysflunssa. Muuta ei kai tarvitse oikeasti sanoa. Ei vielä täysiin voimiinsa kosahtanut(eikä toivottavasti kosahdakaan)mutta silti tajuntaa kuoriva ja riipivä koettelemus, ja huomenna täytyy matkustaa n. 70 kilometrin päähän töihin.

Mutta tästä aiheesta en aio tänään taiteilla tämän enempää sanoja. Itseasiassa minun piti kirjoittaa kirjoittamisen ja luomisen synnystä, sanoista jotka vilistävät kannettavani näytöllä yön pimeydessä hyvän musiikin kannustaessa, aivojen raksuttaessa.
Nyt en ole enää niin varma aionko kertoa sittenkään tästä aiheesta, sillä kuume riipii aivonahkaani ja tahtoo jotain muuta(polly tahtoo keksin-ei heru, turpa tukkoon!) jotain yhtä sekavaa kuin se itsekin on.

En kuitenkaan itse näytä lainkaan sekavalta, en vielä tässä vaiheessa päivää. Ehkä illemmalla sitten on aikaa siihen. Kuljeksin ja maleksin mustassa pitkässä nahkatakissa läpi uutuuttaan huokuvan kirjaston tämän jälkeen, kosken ehkä kirjaan tai kahteen. Akateemisesti mulkoillen(vaikken kovin akateeminen olekaan)tarkkailen kirjojen loputtomia rivejä, naureskelen yläkerran Tietokirjallisuus-Facklitteratur-taululle ja sitten poistun vähin äänin kuin varjo, joka on pukeutunut epäilyttävästi huomiota herättävään violettiin huiviin. HAHHAHAHA! Nauran sekopäisesti hakiessani postista aivan varmasti liian isoa pakettia kannettavaksi.

Loppuun suikautan ehkäpä runomuotoisen psykoosin...

Before the everfore
after the things you can´t believe
there are infinite chances, infinite places
to drown your hesitation in

And in the far beyond of my turning eyes
walk those long and narrow shadows
that demand my fears like they own them
and I can´t really denye it isn´t so

For the sake of all pure
bury my fires, these raving flames
licking the skin of my bones
it´s the only thing that keeps them satisfied

In the ashes, I´m nothing
In these shadows, just a memory
In the pure light, I wanish in the air.