Kuninkaan Koettelemus

Ei sillä että minulla olisi mitään tärkeää sanottavaa.

Kerron siis teille tarinan.

Olipa kerran, kauan sitten kauniissa valtakunnassa yltäkylläinen kuningas, jolta ei mitään puuttunut, paitsi nöyryyttä. Eräänä päivänä hoviin ilmestyi keppikerjäläinen pyytäen audienssia kuninkaan kanssa. Hän sanoi kantavansa lahjaa kuninkaalle.
Kerjäläinen päästettiin kuninkaan luokse ja ovelasti hymyillen tuo resuinen ja vanha mies ojensi taitetun paperilapun kuninkaalle ja virkkoi; "Avaa tämä, kun asianne ovat todella huonosti. Mutta vasta kun ne ovat todella huonosti." Kerjäläinen painotti sanojaan, kääntyi kannoillaan kumarrettuaan syvästi ja poistui hovista.
Kauan turhamainen kuningas ja hänen hovinsa naureskelivat kummalliselle keppikerjäläiselle kummallisine lahjoineen, miten hänen asiansa voisivat koskaan olla huonosti, mutta kuningas ei silti avannut paperia.
Vuosia kului ja asiat pysyivät samoina, kaikki valtakunnassa hyvin, kunnes ruttoepidemia pyyhkäisi läpi maan, vieden hautaan monet, mukaanluettuna kuninkaan vaimon ja lapset. Kuningas oli epätoivoinen, mutta ei muistanut kerjäläisen antamaa lahjaa.
Jälleen vuodet vierivät, toinen toisen perään ja kuningas huomasi äkkiä että valtakunnassa oli meneillään jotain outoa. Liian myöhään kuningas alkoi toimenpiteisiin ja vallankaappaus oli ohi yhdessä yössä. Kuningas ehti paeta, mukanaan jotain tavaroistaan ja hän joutui maanpakoon.
Kun lopulta kaikki hänen ympärillään oli murtunut ja kaikki kadonnut, hän muisti nuoruutensa ylpeyden ja välinpitämättömyyden ja keppikerjäläisen lahjan.
Entinen kuningas kaivoi sen taskuistaan ja avasi vapisevin käsin lapun.
Nämä sanat lukivat paperilla.
'Myös tämä menee ohitse.'

Mitäpä tästä opimme? Jos ei oppi mennyt perille, miksi sitä teille kertaamaan?