Miekkani Terä

Jos ihmisellä on elämäntehtävä, milloin se paljastuu?
Tätä olen pohtinut usein pohtiessani omaa tehtävääni tällä epäreilulla planeetalla kolkkien kolkassa.
Jotenkin kuitenkin tänään ja jo eilen illalla alkoi vaikuttaa siltä, että tämä mun juttu on selvää kauraa. Sain taas lisää töitä. Nyt viuhdon jo neljättä kurssia viikossa ja palkkakin oli yhtä hyvä kuin missä tahansa muualla. Juhlimiseen saattaa olla nyt tilaisuus.
Kaikista ihmeellisintä on, etten ole itse kertaakaan hakenut töitä alallani, vaan minulle soitetaan ja töihin pyydetään. Kuinka kohtalon sanelemaa, eikö totta?
Ehkäpä onkin niin, että asettuessani poikkiteloin tätä paskamaista yhteiskuntaa vastaan aukeni eteeni kummallinen, vääristynyt ja puoliavonainen ovi joka suorastaan kutsui kulkemaan lävitseen.. Niinpä sitten haistatin viimeisen kerran paskat valmiiksi saneldulle kohtalolle ja iloisin mielin lähdin kohti tuntematonta.
Ehkäpä se tuo minulle rikkauden oman miekkani terällä, eikä kenenkään muun miekalla.
Niin tahtoisin ajatella.