Omituisuusmagneetti

Oletteko ikinä huomanneet, kuinka jotkut ihmiset vetävät magneetin lailla puoleensa kaiken maailman omituisuuksi? Hassuja tai kamalia tapahtumia, tragikoomisia elämyksiä sekä ennenkaikkea todella vinksahtaneita ihmisiä?
Joskus minusta tuntuu, että olen sellainen ihminen.

Eilen yöllä tapahtui varsin outo episodi, ja kiitän onneani tai jotain korkeampaa voimaa siitä, että tilanteen lopputulos ei ollut erilainen.
Noin puoli yhdeltä ovelleni koputettiin.
Mietin hetken kuumeisesti kuka perkele näin myöhään mahdollisista tutuistani voisi olla asialla.. Joten menin katsomaan, yritin pälyillä ensin ikkunasta, mutten juuri nähnyt mitään joten painuin ovelle ja avasin sen.
Portaillani seisoi hyvin humalainen mies, noin kolmekymppinen ja huitoo käsillään epämääräisesti. Tuijotan outoa tulijaa kiinteästi ja käsitän miehen viittovan että olisiko kynää ja paperia- mies on kuuro.
Viittaan miehen sisälle, ajattelen että ehkäpä jokin hätänä, sillä miehellä on aika mojova haava otsassaan, juuri hiusrajassa, selkä täynnä moskaa(ilmeisestä maahan kaatumisesta) ja jotenkin aika hätäinen ilme.
Etsin nopsaan paperia ja lykkään kynän äijälle käteen. Paperille alkaa muodostua todella epäselvää solkkausta, josta käsitän että mies pyytää anteeksi häiritsemistäni, mutta olin ainut jolla oli valot päällä, hän on maajoukkueen kapteeni, jääkiekkoa ilmeisesti. Ukko senkun raapustelee menemään kärsimättömänä ja selittää jotakin olevansa eksyksissä tai jotain, en oikeasti oikein selvää ottanut. Kommunikaatio vaikeus on melkoinen, kun toinen on kuuro, minä en osaa viittoa, sekä helvetin kännissä kaiken lisäksi.
Mies ei ole kokkolasta, vaan teerijärveltä.
Käymme pitkän keskustelun paperilla siitä, että hän oli menossa kaverilleen, joka ei sitten ollutkaan kotona(ilmeisesti kaveri asuu jossain naapurustossa) ja hänen toinen kaverinsa on teholla sairaalassa. Mies ilmaisee haluavansa nukkua sohvallani, koska hän ei jaksa enää hortoilla ympäriinsä. Vastaan tiukasti, että en oikein luota ihmisiin joten se ei käy.
Mies kirjoittaa, että ehkä olisi kivempi jos hän nukkuisi vieressäni. Asiaa ei varmaan paranna erittäin antava kaula-aukkoni paidassani. (raah). Paperille muodostuvat sanat, olen kiltti mies.
Kirjoitan olevani suhteessa, ja että hän ei voi jäädä luokseni yötä.
Jankaamme asiasta hetken.
Päässäni pyörii kaamea ajatus, että entä jos joudun käsirysyyn. Mitä jos minun täytyy löydä kuuroa ja heittää pihalle. Tarkkailen miestä. Urheilija ihan ilmiselvästi. Toisaalta mies on hyvin kännissä. Olen ennenkin kännisiä viskonut. Mutta tiedän etten ole kovin vahva, ellen ole helvetin vihainen. Alan siis valmiiksi kerätä vihaa ja valmistaudun pahimpaan.
Mies kysyy tulitikkuja. Haen hänelle moiset. Hän ehdottaa tupakkia. Puistelen päätäni ja räpelöin käsilläni etten polta.
Hän tarjoaa nuuskaa. Vastaan etten harrasta sitäkään. Mies näyttää kummastuneelta. Varmaankin sitten näytän tatuoineineni ja lävityksineni sellaiselta, joka varmasti polttaa.
Jankaamme nukkumisasiasta vielä hetken paperilla. Joudun hakea lisää paperia.
Tahtoisin jo saada ukon ulos talostani, ja kysyn voinko soittaa hänelle taksin.
Mies pyytää mehua ja sanoo, että lähtee sitten.
Menen jääkaapille, kaadan mehua ja mies juo sen innoissaan. Sitten hän lähtee. Hän kysyy vielä viimeiseksi, mihin suuntaan hänen pitää lähteä että pääsee sairaalaan. Viittaan suunnan. Mies lähtee.
Kuikuilen vielä pitkään ikkunassa, ettei mies varmasti jäänyt vaanimaan pihalle.
HUH.

Minulle aina tapahtuu outoja..

"people are strange, when you´re a stranger.." -the doors(if i recall rightly..)