Subtitle

Elämässä tulee vastaan jos mitä jos milloinkin. Minulla jopa useasti tätä.

Tekisi mieleni kertoa teille jonkinlainen tarina, mutta tarinoillani on tapana venähtää romaaneiksi. Ehkä sitten kerronkin teille kirjoittamisesta.

Loin tuossa taannoin Uguksen majaillessa matalassa majassani kartan. Ugus teki myös omansa, mutta paikasta, josta oli jo jotain kirjoittanut. Itse raapaisin aivokuortani ja kehitin 13 provinssin maailman, iso päämanner, repeämän ratkoman isohko saari aivan mantereen kyljessä, yksi iso saari, pari saaristoa. Aivoni suorastaan ilotulittivat nautintoa pääni sisällä kun sai luoda. Ja samalla ilotulitus valaisi sieluni näkymää pitkälle ja saatoin erottaa siellä silkkikoteloissa majailevat ja kehittyvät tarinan poikaset, kuin toukat ikään.
Hitaasti ne alkoivat herätä tässä valojen ristitulessa ja niin syntyi ideoita, jotka jatkuvasti lepattavat vasten kasvojani sisältäpäin, mietin eri vaihtoehtoja, kehittelen, suunnitelen ja riemuitsen.

Mikään tässä maailmassa ei ole nautinnollisempaa ja tyydyttävämpää kuin luominen, oma luominen!(paitsi silloin tällöin seksi, hyvä ruoka, erinomainen filmi, tai upea kuutamo) Siinä vasta narkattavan arvoisia asioita. Endorfiinit kuohuu ja adrenaliini pumppaa kurkkuun asti kun on niin mahtavaa!

Ideani eivät suinkaan vielä ole valmiita. Aion kaataa seuraavalla täysin fantasia-pohjaisella tekstilläni omia raja-aitojani ja olla sortumatta itselleni tyypillisiin kliseisiin. Se ei ehkä tule olemaan helpointa mahdollista, mutta tuplarapuna menen tunnetusti vaikka perse edellä puuhun, vaikka oksat ois kuin alhaalla ihan säädyllistä kiipeämistä varten.

HAH! Siinä todellista luonnetta. Eikun pöydän ääreen, tikkuja perseeseen näin vertauskuvainnollisesti ja näppäimet sauhuamaan....

*suih suih suih, napu napu napu nap naputi nap*