Kaalinpää.

Kaalia nam. Kaalia nam. Kaalia nam.

Olen ajatellut että tässä kuussa voisin syödä kaalia. Syödä sitä niin kauan että sitä tunkee ulos kaikissa muodoissaan joka ruumiinaukosta 3 barin voimalla. Se on ehkä ainut keino pysyä hengissä.

Sitten olen ajatellut käveleväni niin rikkinäisillä kengillä, että toiset pitävät pakkasen poissa vain villasukkien voimalla, kosteutta ei lainkaan, toiset narisavat ja ovat rikkipuhkikuluneet. Ja yksissä, melko ehjissä, on pohjallisen alla minigrip-pussi, joka karkoittaa sade ja luminesteen kengän sisuksista.

Oi kenkätontut! Te mystiset olennot kautta aikain! Missä vaanitte hiipivien ystävien lailla?!
Ovatko ne kenties kakluunin takana pölyssä silmät kiiluen nälkäisinä, piinaavat pelkästään minua niitten rivojen seksikääpiöitten kanssa, jotka marssivat up and down the square huoneistossani?

Täytyykö minun uhrata seitalla tai uhrilehdossa jotta saan mitä tahdon? Myydä sieluni työmaailmalle? Nirhata omat ihokaistaleeni Lancetiuksen private collectioniin(kukaan ei tiedä kuka Lancetius on, mutta minä tiedän. Se on minun luomukseni, Ihon Syöjä, Lihan Isän poika) vai täytyykö minun polttaa pois kerros silmistäni, jotta saisin mitä tahdon?

Huoh. Mitä ne sellaiset kääpiöt ja tontut kuvittelevat olevansa. Vaanivat kakluunini takana?