25.10.05

Vintti Pimeänä

Taas tuli nähtyä varsin kummallisia unia, tällä kertaa sellaisessa sekoilusumpussa että harvemmin näin.
Unessa olin kotona klapurissa, eli lapsuudenkodissani täällä Kokkolan kaustarissa. Joku oli huomannut eräs päivä vintille mentyään, että siellä ei enää ollutkaan sitä tavallista vanhaa sahanpuruista ja hiirenpissan hajuista vinttiä, vaan jonkinlainen vinksahtanut disneyland. En tietenkään uskonut tätä, joten ajattelin itse mennä katsomaan joko se tyyppi oli seonnut vai mikä oikein oli. Yritin tunkeutua vintille tavanomaisen luukkusisäänkäynnin kautta, mutta se olikin mystisesti tukossa. Täytyi siis yrittää talon toisella puolella olevasta tuuletusaukosta katonrajassa (tätä tuuletusaukkoa ei edes ole olemassa, mikä oli aivoilta varsin ovelasti keksitty). Hain hatarat tikkaat ja aloin kavuta. Poistin tuuletusaukon suojuksen ja tajusin etten millään mahdu noin kintaasta reiästä sisään tällä persauksella. Yritin kurkistella raivoisasti vintin sisuksiin kun tajusin että imeydyin siitä reiästä aivan itsekseni sinne, kuin aukko olisi ollut jokin musta-aukko, joka vei vintilleni kaikista maailman paikoista.
Vintti oli kuin olikin nyt jotain ihan muuta kuin vanha kunnon vintti. Ei se tyyppi ollutkaan seonnut, vaikka minun mielestäni paikka ei muistuttanut millään tavalla disneylandia, vaan enemmänkin vinksahtanutta todellisuutta vintin ulkopuolella. Mietin että joskohan olisi vintille muodostunut vahingossa tai tahallisesti jonkinlainen repeytymä todellisuuteen, sisäänkäynti johonkin toiseen olemisen tilaan.
Jouduin tässä uudessa maailmassa aivan heikkopäisiin seikkailuihin, joista mainittakoon erityisesti kun soluttauduin mafiaan, ja niitten pomo päätti tehdä minusta uuden vaimonsa, kun 10-vuotiaitten pikkupoikien kanssa tutkin, oliko ouluntien kioskin omistaja murhattu kioskin taakse vai ei ja kun jouduin vampyyrien mukana jollekin helvetin tasolle taistelemaan demonien kanssa.
Lieneekö puolikuuhulluus joka saa aikaan moisia järjettömiä käänteitä, vaiko tätä tavallista vain? Eihän tämä edes hiponut läheltäkään sairaimpia ja kipeimpiä uniani, mutta oli melko huisi pitkään aikaan.
Oudointa ehkä on se, että aina kun näen unta kapurintalon vintistä, siellä ei olekaan se oikea vintti, vaan aina sisäänkäynti mitä omituisimpiin toisiin ulottuvuuksiin. Saattaa olla moiset assosiaatiot isoveljen Undui-taruston ansiota. Isoveljellä oli tapana pelotella minua lapsena sellaisella Undui tarinalla. Hän väitti että oli viereisessä metsässä kävellessään oli joutunut ulottuvuusportin imuun ja imeytynyt painajaisten herran, Unduin valtakuntaan, missä kaikki peittyy sankkaan harmaaseen usvaan, elävät kuolleet jahtaavat ja josta ei pääse hevillä pois. Tämä Unduin valtakuntaan joutuminen oli tietenkin mahdollistanut itse Unduille sen, että hän valtasi isoveljeni aika-ajoin ja alkoi jahdata minua. Tällöin isoveli muutti salamana käytöstään omituiseksi, käänsi silmät niin että valkuaiset näkyivät ja aavemaisella äänellä toisteli sanaa "Undui… Undui…."
Voi sitä velikultaa. Minähän olin omituisena lapsena aivan innoissani.