Metsässä vaanii murhanhimoinen mamma

Miten väistellä halua tappaa? Ei mitenkään. En usko vaikka kuinka joku väittäisi että on olemassa superäitejä, jotka eivät koskaan ole tunteneet sielua polttavaa halua viskata huutava vauva tai lahkeissa kirkuva lapsi alas parvekkeelta tai vaikkapa myydä se mustalaisille.
Tälle sormia syyhyttävälle murhanhimolle ei edes voi tehdä mitään. Sepä siinä onkin kaikista ärsyttävintä. Itsehillintää kun löytyy juuri ja juuri sen verran, että kykenee estämään itseään ravistelemasta vauvaa hengiltä. Pitäisikö vain laskea vauva rauhallisesti, joskin hiukan JÄYKIN käsin jollekin turvalliselle alustalle ja juosta murhanhimoisena metsään vaanimaan vaikkapa nuorisorikollisia, joita voisi sitten kurmoottaa. Se voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta ei ole tarpeeksi metsiä lähietäisyydellä. Täytyy siis mennä joko englanninpuistoon odottelemaan vandaalien saapumista kättä pidemmän kanssa tai läheiseen pusikkoon vaanimaan kiiluvin silmin ohitse laahustelevia juoppolalleja.
Entäpä vaihtoehdoksi eläinten täyttämiskurssi? Kuulostaa hyvältä. Saisi raapia sisukset joltain roadkilliltä ja sitten tunkea se väkivaltaisesti täyteen purua tai heinää. Näillä käsillä ja tällä agressiotasolla voisi tulla aika psykedeelisen näköisiä elukoita.
Mutta oikeasti – joskus vituttaa aivan niin paljon, ettei se enää edes naurata. Mutta onneksi naurattaa usein jo minuutin kahden päästä. On huono juttu, että noin kiltillä lapsella on näin temperamenttinen ja piilo – ja joskus ei-niin-piilo-agressiivinen äiti.
Mikään ei yksinkertaisesti ole niin stressaavaa kuin pienen vauvan vaativa huuto, kun hätä on vaikka mahakipu, johon ei ehkä välttämättä voi juuri auttaa.
Syli voisi auttaa, mutta jos agressiotaso jostain syystä lähentelee jo vaarallista tasoa niin parempi olla ottamatta syliin ettei vahingossa tee jotain kamalaa, tai tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee mieli tappaa.
Vaan luojan kiitos.. nukahtihan se!!!!!!!
AAAHHH!