Pakanan pakkopulla

En ole koskaan tajunnut, miksi ihminen tarvitsee kirkkoa? Tai tehdään pieni selvennys - miksi ihminen tarvitsee kirkkoa ja sen pyörittäjiä kertomaan, että synnit on anteeksi annettu, sinut on siunattu tai tämä tai tuo liitto on nyt jumalan silmissä tosi jne jne. En ole koskaan itse tarvinut ketään kertomaan minulle jotain, jonka jo tiedän. Eli onko kirkko sitten heikoille ihmisille, jotka eivät luota omaan arvostelukykyynsä tai omiin tuntemuksiinsa? Onko se pakopaikka, jossa kaikki omat epäilykset hälvenevät kuin taikasauvalla taiottuna pieruina saharaan? Ehkä. En tiedä- minä en sitä tarvi. En pidä auktoriteeteistä, joka on muinaisjäänne aikaisemmilta ajoilta kun kirkko hallitsi kaikkea mitä ihminen teki.

Mutta vielä enemmän minua ihmetyttää ainakin kristinuskon (ja monen muun uskonnon) tapa, jossa tarvitaan jonkinlainen välikäsi ihmisen ja sen korkeamman voiman, johon ihminen uskoo, väliin. Miten hitossa joku on pyhempi kuin toinen, oikeutettu johonkin mystiseen yhteyteen, josta tavallinen ihminen voi vain unelmoida istuessaan kirkossaan niin hurskaana että!

Tämä kaikki kulminoituu nyt siihen, että fammuni (isäni äiti) yritti saada minua pitämään Kristianille ristiäiset.. - että saisi lapsi tarvitsemansa suojeluksen ja siunauksen jumalalta. HA! Fammuni ilmaisi tämän tietysti yllättävän poliittisesti kun fafini joka on paljon uskovaisempi, poissaollessa, ja silloinkin vain omana mielipiteenään, joka on vain mielipide. Hm. Sanoin että saahan niitä mielipiteitä olla. Sanoin myös oman mielipiteeni.
Oli kuitenkin hyvin ristiriitaista, että fammu uskoi samaan kuin minäkin, ettei välikäsiä tarvita ihmisen ja jumalan väliin (inhoan sanaa jumala), mutta oli silti sitä mieltä, että kyllä se papin aamen tarvitaan saattamaan lapsi parka jumalan helmoihin.

Minun mielestäni jokainen lapsi on siunattu siitä hetkestä, kun hän syntyy - ja sillä selvä! Ei siihen mitään hemmetin kaapuäijän käsien heiluttelua ja pyhäilyä tarvita! Elämä on pyhää, lapsi syntyessään on niin lähellä alkulähteitä ja sitä mystistä jotakin, että miksi hemmetissä pitäisi aamenia lausua?? Mistä me sen tiedämme, vaikka vauvat keskustelisivat intiimisti jumalan kanssa vaikkapa joka hetki? Tietenkin kaikki perustuu kauheaan olettamukseen, joka kristinuskossa on jotenkin kammottavaa, että kaikki jo syntyessään ovat jotenkin syntisiä - epäpuhtaita - likaisia ja pahoja. Järkyttävää! Järkyttävää! Jos minä siunaan oman lapseni, on se mielestäni aivan yhtä validi kuin jonkin ukkelin, joka pukeutuu mustiin, siunaus.

Ja sanonpa vielä, fammuni väitti, että siitä syystä minäkin olen elämässäni eteenpäin rynninyt, vaikka karuuksiakin on tullut vastaan, että koska minut on ristitty, niin jumala minua auttaa eteenpäin.
Hmph.
Kyllä se on luonne, persoona ja kyky selvitä ja kyky luottaa siihen että tästä selvitään ennemminkin. Ja olkoonkin, vaikka se olisikin jokin korkeampi voima, ei sillä ristimisellä ole siihen mitään tekemistä, että minua vahtataan ylhäältä päin. Senkin voyeristiset pervot!

Ps. Kyllä minusta kuka tahansa saa lapsensa ristiä, en ole sitä vastaan, mutta minä teen niinkuin minä teen. En kenenkään mieliksi, eikä päätäni saa huonoilla perusteilla käännettyä.