The worst feeling ever
En tiedä mitään niin kauhistuttavaa tunnetta, kun olohuoneesta kuuluu äänekäs mätkähdys ja kimakka vauvan huuto.
Vain muutamaksi sekunniksi poistuin parvekkeelle ottamaan maton tuulettumasta. Ja sinä aikana Kristian ehti tippua sohvalta. En enää koskaan jätä poikaa tyynylle. Varmistan ettei varmasti pääse kierähtämään alas.
Mutta en kyllä koskaan ole niin pelästynyt. Onneksi ei mitään sattunut - pelästyi vain. Mutta minä pelästyin enemmän. Itkinkin paljon kauemmin...
No. Tekevälle sattuu - täytyy vaan päästä tästä huono-äiti fiiliksestä eroon.
Vain muutamaksi sekunniksi poistuin parvekkeelle ottamaan maton tuulettumasta. Ja sinä aikana Kristian ehti tippua sohvalta. En enää koskaan jätä poikaa tyynylle. Varmistan ettei varmasti pääse kierähtämään alas.
Mutta en kyllä koskaan ole niin pelästynyt. Onneksi ei mitään sattunut - pelästyi vain. Mutta minä pelästyin enemmän. Itkinkin paljon kauemmin...
No. Tekevälle sattuu - täytyy vaan päästä tästä huono-äiti fiiliksestä eroon.
posted by Carmabal at 2:06 ip.
1 Comments:
Hui kauhistus! Voin vain kuvitella miten hirvittävät omantunnontuskat tuollaisesta tulee. Mutta pääasia, ettei pojalle käynyt pahemmin.
Itse varmaan pitäisin vauvaikäistä lasta vain tasaisella lattialla pumpulilla pehmustetussa huoneessa ja siltikään en uskaltaisi jättää sitä hetkeksikään yksin ja hermoilisin koko ajan. Siitäpä vasta terve lapsi varmasti kasvaisi, joo.
Lähetä kommentti
<< Home