Overwhelming

Aamuyöstä hereillä ollessaan ajattelee monia asioita. Jos ei saa unta. Kuten nyt vaikka tätä vanhemmaksi tulemista.

On kovin hämmästyttävää huomata, että kypsään 24 vuoden ikään mennessä yhtäkkiä havaitsee koko elämänsä pian kääntyvän ympäri. Kuin olisi jälleen puoliaikuinen oikeasti aikuisten asioitten äärellä hiukkasen sormi suussa, varmana siitä, että tahtoo astua sen rajan yli, mutta silti epävarmana siitä, miten tulisi toimia. Teenkö oikein? Mitä kaikkea pitää muistaa nyt kun on aikuinen? Olenko aivan varma siitä, että kaikki menee hyvin? Mutta aikuistumista ja yleensäkin kasvamista on mahdoton estää. Vaikka itsestä tuntuisi jämähtäneensä paikoillensa ilman keinoja liikkua eteenpäin, tuntuu pysähtyneisyyteen helposti kyllästyvä maailmankaikkeus järistävänsä tiensä läpi paksuimpienkin muurien joita vain uskaltaa pystyttää. Se on joko sairaus tai jopa kuolema, joka vihoviimeiseksi järistää meidät irti pysähtyneisyydestä. Mutta nyt menen taas asioitten edelle.

En tunne olevani mitenkään pysähtynyt, pikemminkin päinvastoin. Asiat rullaavat nyt eteenpäin tavoilla, joita en voi mitenkään estää, enkä estäisikään, vaikka mahdollisuus itsensä esittäisi. On vain ihmisen mielen nytkähtelyä tarkkailulampun alla, kokemus siitä, että on outoa tarkkailla edes hetki omaa tilannettaan kuin ulkopuolisena.

Vaikka olen kokenut valtavat määrät kaikenlaisia asioita, helppoja, vaikeita ja mahdottomia, on silti kaikki nyt muuttumassa ja tunnen sen kuin pohjavireen, tai kuin jonkin monimutkaisen bassokuvion, joka sykkii rauhallisen pinnan alla, järistäen kaikkea.
Kaikki siitä hetkestä eteenpäin kun synnytän on uutta.

Se, miten elän jokapäiväistä elämääni.
Se, miten hoidan suhteitani muihin ihmisiin.
Se, miten hoidan suhteeni itseeni.
Se, miten tulen tutustumaan mahdollisiin uusiin ihmisiin.
Se, miten tulen ehkä rakastumaan joskus uudestaan.

Kaikki, mitä olen ennen tehnyt, saa uuden värin, uuden olomuodon. Se on hurja ajatus. Mutta tosi. Ei varsinaisesti pelottava, vaan mielenkiintoinen. Lapsi tulee olemaan ja on niin suuri osa itseä, että kaikki mitä elämääni on liittynyt, käy läpi jonkinlaisen kuoriutumisen. Niin kauan kun olen vielä raskaana, asiat kypsyvät, muuttuvat vääjäämättömästi ja lopullisesti johonkin uuteen, ja on olemassa vain aavistus siitä, mitä se tulee olemaan.
Sitten tapahtuu kuoriutuminen! Ja kaikki mitä tulee, sen jälkeen!

Se on hurjaa! Niin hurjaa, ettei sitä voi tämän paremmin kuvailla. Saamme nähdä, mitä kaikkea tulee tapahtumaan.