Tuu mun rakkauden piikkimattoon

Allekirjoittanutta ahdistaa tietynasteinen hämmennys. Entä jos kun kun näkee jonkun jota ei ole pitkään aikaan nähnyt ja on jotkut asiat päässä selviä ja sitten kun sen näkee ja yhtäkkiä ei oikein enää olekaan niin varma asioista kun oli ja sitten on vähän hämmentynyt että HÄ? Koskas siinä niin kävi, mitä?
Ja näin hämärästi voi sanoa vain asian minä.

Mutta. On todella outoa yhtäkkiä tajuta ettei mitkään tunteet mistään välttämättä kuolekaan ja katoa pois. Nojoo, olenhan minä sen nyt helvetti vieköön ennenkin tiennyt, mutta niin se vain, sellainen tuttu asia, voi tulla taivaalta kuin salama kerrassaan, iskeä ja paloitella. Hmm.

On lempeää huomata että on vielä olemassa ihmisiä jotka osaavat kuunnella ja välittävät siitä mitä kuulevat. Hullu-Hemuli on sen kerran sanonut hyvin että olen tässä elämässä ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka eivät välitä. Mutta eihän se ole koko totuus laisinkaan. Te olette siellä, mutta hiukan kaukana ehkä, mutta olette kuitenkin. Ja teidän kanssa vietetty aika on aina laatuaikaa, josta ei voi kuin kiittää, vaikka kuinka hämmennyksiin saattaisikin.

Yössä tuoksuu ystävyys. Vaikka maailma ei täydellinen koskaan olekaan on kiva tietää, että täydellistä ystävyyttä on silti olemassa. Muuallakin kuin kuivilla, rapisevilla sivuilla.