Omantunnon kysymys

Huomaatteko kuinka aikaisin olen liikenteessä? Eikö olekin surrealistista? On todella. Ainakin minun mielestäni. Mutta tässä on monia hyviä puolia, voi kävellä suoraan koneelle kirjastossa, niin ettei tarvitse virua ja odottaa tuntia, voi ihastella sitä, ettei kaupoissa ole meren mudan lailla ihmisiä tönimässä ja ilveilemässä. Voi kaikessa rauhassa liikuskella ja tehdä mitä huvittaa. Ja onhan tässä osana vielä tietenkin suunnaton riemu siitä, että minä, pitkään nukkujien kuningatar olen voittanut oman lusmuilemiseni, oloni on kohtalaisen pirteä, eikä pahoinvointiakaan ole. Kai ne kukkatipat sitten auttoivat sittenkin!!!

Aamulla lähdin kotoani niissä tuntemuksissa, että menen ja ostan sen 12 dvd:n boksin jossa on kaikki Taru Sormusten Herrasta elokuvat extended-versioina. 100 euroa sellainen paketti. Mutta sitten alkoi pihikinttu inistä että voisi sen rahan käyttää järkevämminkin, vaikkapa ruokaan ja elämiseen tai lämpimiin vaatteisiin. Tekisi niin pirusti mieli hankkia se, ette kuulkaas usko, koska en ole jaksanut vielä niitä yksittäisiä hankkia, koska viksuna arvelin että se ihmesuperhyperboksi vielä ilmestyy. Mutta nyt on omantunnon kysymys, voinko ostaa sitä sittenkään vielä. Ehkä en. Oikeastaan päätin jo etten. Täytyyhän minun muistaa syödä terveellisesti ja hyvin kun kerta raskaana on.

Pirulainen. Kai se sitten vain täytyy hankkia hiukan myöhemmin. Tuskin ne elokuvat katoavat kokonaan maapallolta, ja jos niitä 12 dvd:n bokseja ei enää saa, niin saahan ne sitten irrallaan. Huokaus.