Neiti Talviunen Puuroiset Mietteet
Niin.
Tämä deittailu on kuulkaas aika stressaavaa ihmiselle. Tuntuu, että joudun kiistelemään sisäisen moraaliolentoni kanssa joka päivä, ja se on outoa koska yleensä olen ollut sen kanssa aika hyvissä väleissä - mitä nyt aika ajoin ollaan vähän yhteen otettu, ellei jopa ristiin menty.
On pakko tutustua potentiaalisiin ihmisiin sen verran, että osaisin sanoa, että ovatko he oikeasti sellaisia ihmisiä joihin voisin kuvitella ihastuvani. Jollakin tapaa se myös tuntuu aivan mahdottomalta. Ehkä minut sittenkin todella rikottiin, voisiko se olla mahdollista? Toivon että ei ole. Ja silti, tunnen että tulee kestämään pitkän aikaa, että uskallan ihastua.
Yleisesti vihaan ihastumista, koska se on niin valheellinen tila. Ihmisen psyyke tosin tuntuu vain toimivan niin, että ensin tulee ihastus, sitten vasta ne syvemmät fiilikset. Niin kuin se olisi tarpeellinen vaihe toiseen rakastumisessa.
Olen kohdannut ihmisiä jotka tahtovat silittää minua. Se tuntuu uppo-oudolta. Se tuntuu.. se tuntuu.. En tiedä miltä se tuntuu ja silloin pelästyn koska en toisaalta tunne mitään vaikka se fyysisellä tasolla tuntuu mukavalta. Kuin en uskaltaisi tuntea psyykkisellä tasolla mitään kun joku koskettaa minua. Niinkö paljon hänen ehti tehdä vahinkoa? Se kauhistuttaa.
Pohdin myös, että kuinka nopeasti minut ehtisi taas totuttaa läheisyyteen, läheisyyden kaipuuseen. Totunko siihen vasta kun minulla herää jotain lämpimämpiä, syvempiä tunteita? Yksi asia ainakin on selvää.. Tarvitsen kärsivällisen ihmisen, joka ymmärtää sen, että minulle on tapahtunut paljon kaikkea. Joka ymmärtää, että kyllä, minä kärsin masennuksesta. Jonkun joka uskaltaa joskus potkia minua tarttumaan asioihin.
Toisaalta tuntuu imartelevalta, että niin moni tahtoisi minut, mutta tavallaan kyyninen paska sisälläsi sanoo, että ne ovat vain sanoja, että kukaan ei tarkoita sitä oikeasti. Ne sanovat niin vain saadakseen sen, mitä tahtovat. Täytyy tehdä salapoliisintyötä saadakseen selväksi itselle ovatko ne vain silmälumetta, kauniita sanoja ilman merkitystä.
*Haamuilee takaisin väsyneeseen todellisuuteen*
Tämä deittailu on kuulkaas aika stressaavaa ihmiselle. Tuntuu, että joudun kiistelemään sisäisen moraaliolentoni kanssa joka päivä, ja se on outoa koska yleensä olen ollut sen kanssa aika hyvissä väleissä - mitä nyt aika ajoin ollaan vähän yhteen otettu, ellei jopa ristiin menty.
On pakko tutustua potentiaalisiin ihmisiin sen verran, että osaisin sanoa, että ovatko he oikeasti sellaisia ihmisiä joihin voisin kuvitella ihastuvani. Jollakin tapaa se myös tuntuu aivan mahdottomalta. Ehkä minut sittenkin todella rikottiin, voisiko se olla mahdollista? Toivon että ei ole. Ja silti, tunnen että tulee kestämään pitkän aikaa, että uskallan ihastua.
Yleisesti vihaan ihastumista, koska se on niin valheellinen tila. Ihmisen psyyke tosin tuntuu vain toimivan niin, että ensin tulee ihastus, sitten vasta ne syvemmät fiilikset. Niin kuin se olisi tarpeellinen vaihe toiseen rakastumisessa.
Olen kohdannut ihmisiä jotka tahtovat silittää minua. Se tuntuu uppo-oudolta. Se tuntuu.. se tuntuu.. En tiedä miltä se tuntuu ja silloin pelästyn koska en toisaalta tunne mitään vaikka se fyysisellä tasolla tuntuu mukavalta. Kuin en uskaltaisi tuntea psyykkisellä tasolla mitään kun joku koskettaa minua. Niinkö paljon hänen ehti tehdä vahinkoa? Se kauhistuttaa.
Pohdin myös, että kuinka nopeasti minut ehtisi taas totuttaa läheisyyteen, läheisyyden kaipuuseen. Totunko siihen vasta kun minulla herää jotain lämpimämpiä, syvempiä tunteita? Yksi asia ainakin on selvää.. Tarvitsen kärsivällisen ihmisen, joka ymmärtää sen, että minulle on tapahtunut paljon kaikkea. Joka ymmärtää, että kyllä, minä kärsin masennuksesta. Jonkun joka uskaltaa joskus potkia minua tarttumaan asioihin.
Toisaalta tuntuu imartelevalta, että niin moni tahtoisi minut, mutta tavallaan kyyninen paska sisälläsi sanoo, että ne ovat vain sanoja, että kukaan ei tarkoita sitä oikeasti. Ne sanovat niin vain saadakseen sen, mitä tahtovat. Täytyy tehdä salapoliisintyötä saadakseen selväksi itselle ovatko ne vain silmälumetta, kauniita sanoja ilman merkitystä.
*Haamuilee takaisin väsyneeseen todellisuuteen*
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home