Pöljän kriisi

Miehet usein stressaavat hiuksen lähtöä. Kyllä me naisetkin osataan! Perkele! Viime vuonna kevättalvella suurin osa hiuksistani tuntui saavan sen saman itsetuhoisen ajatuksen kuin se ensimmäinen niistä – lähtekäämme irti ja aiheuttakaamme omistajallemme kriisi! Sitten se loppui, mutta voin kertoa häpeän punaamin kasvoin, että eräs kerta aivan nyyhkytin suihkussa kun tuntui että kaikki lähtee irti ja suihkun jälkeen levitin kaikki harjatessa irti lähteneet hiukset olohuoneen parketille ja laskin ne. Niitä oli 150. Aivan normaali määrä, mutta minulta ei koskaan ollut lähtenyt niin paljon hiuksia! Ja se määrä näytti kammottavalta.
Nyt sama ilkeämielinen pehkoni on saanut saman idean – lähtekäämme irti ja aiheuttakaamme uusi kriisi omistajallemme! Tosin, olen hillinnyt itseäni, etten aivan levitä lattialle noita tukkoja ja laske kuinka monta siinä oikein on. En kyllä ehtisikään, ja olen aivan varma että jos minulla ei olisi niin paljoa tekemistä kristianissa, varmaan laskisin ne. Hullu kun olen. Tuntuu siltä, että entinen komea tukka on vain surullinen liru entisestä loistostaan, enkä edes uskalla värjätä, vaikka ihana punainen väri odottaa keittiön pöydällä. Mammani jo aivan hermostui kun tukkaa harjatessani näyttelin n. 5 sekunnin välein harjaa mammalle ja sanoin hullun kiilto silmissä , -Kato ny! Kato!!!
-Ihan normaalia tuo on. Väitti hän. Paskat on! Minulla ei yleensä lähde edes sataa hiusta päivässä ja nyt varmasti ainakin tuplasti enemmän tai jopa enemmän! Hyi, en edes ilkeä ajatella sellaista mahdollisuutta. Olen vakaasti päättänyt, että jos tämä meno jatkuu ja tukka senkun surkeentuu, leikkaan kaiken pois, aivan kaiken! Tai sitten laitan lyhyeksi. Paha vain kun ei oikein lyhyt tukka sovi, enkä edes osaisi laittaa muutakuin sellainen takkutukkapöllösotkun.
Ja vaikka tiedän että uusiintuva luonnonvara tuo on, niin se tämä hiusten lähtö ahdistaa silti niin paljon että se seuraa jopa uniin. Näin yöllä unta että tukkani lähti aivan kourallistukkoina irti ja vain paniikissa huusin ja tukka sen kun putosi päästä irti.
Hyi saatana. Se on vielä pahempaa kuin että jos hampaat lähtisi, ne voi kuitenkin korvata. Peruukki ei vaan oo sama asia.
Järjellinen olento joka muuttuu järjettömäksi pitkien, periaatteessa kuolleitten karvojen takia kuulostaa aivan seinähullulta. Ehkä se on, mutta vaikka kuinka järjellä yrittää uskotella tätä itselleen, silti on vaikeaa olla miettimättä sitä kokoajan.
Se se on pöljän kriisi.