Miksi Pahat pojat viehättää?

Iän ikuinen kysymys, jota kaikki kiltit pojat miettii. Tai niin kuin Doombat joskus aikoinaan rutisi siitä, että miksi kaikki tytöt vaan haluaa sellaisia kaljaa kittaavia kaljamahaisia juntteja.
No. Ei se kaikille se kroppa ole se kaikki, eikä se automaattisesti tarkoita että mies on juntti jos sillä on mahaa tai muuten ylimääräistä. Se on juntti jos sillä on ahdistava lippalakki tai farkkutakki. Ainakin minun mielestäni. Voin olla väärässäkin.
Toinen aiheeseen liittyvä keskustelu käytiin ystäväpariskunnan kanssa, puheenaiheena oli tarkemmin sanottuna, että miksi tietynlaiset jutut toisessa viihdyttää, ja kuinka tiukasti omista päähänpinttymistään pitää kiinni. Toiset tykkäävät että pitää olla ihanat ruskeat silmät. ÄK! Nein! Vaikka on minulla sellainen "suklaasilmäinenkin" ollut, mutta ei ollut kauaa. Ei se vain iske, en tiedä miksi mutta ei iske. Täytyy olla jotain muuta sen ylikäyvää että viehättäisi semmoinen mies. Toinen on se, että karsastan yleensä vaaleatukkaisia miehiä, mutta siihen on oikeasti aika hyvä syy, joten en ole siitä oikeastaan edes tinkinyt. En mielelläni tutustu johonkin tyyppiin jos sillä on vaaleat hiukset, ellen jotenkin muuten tunne sitä. En myöskään pidä kokopartaisista miehistä. Enkä oikeastaan karvaisista miehistäkään. Olen joskus ihan varhaisteininä julistanut etten halua miehelläni olevan karvoja kuin olennaisissa paikoissa ja päässä. Siilitukka on ehdoton turnoff. Samoin rumat ja tyypille sopimattomat vaatteet. Ja huono musiikkimaku. Ja korkea ääni. Ja liian ohuet huulet. Ja likaiset hampaat. Ja paha ominaishaju. Ai että pidänkö miehistä ollenkaan? Juu juu, kunhan se on oikeanlainen. Kuulostaa siltä että selitän jostain tavarasta ja sen ominaisuudesta, pahoittelen tätä esineellistämistä.
Mutta jotta mies viehättäisi minua, pitää hänessä olla jotain eläimellistä! En tarkoita hiirtä, enkä mitään nilviäiskuntaan kuuluvaa hyönteistä. Varmaan useimmat naiset tietävät mitä tarkoitan. Mies ei saa olla liian kiltti, eikä liian tyhmä, vaan tasavertainen niissä tärkeissä asioissa. Koolla ei väliä, ja tarkoitan sillä painoa (tietyin alarajoituksin että ylärajoituksin, en tahdo tietenkään alle hukkua, tai hukuttaa jotakuta alleni) ja pituutta. Olen itse melko persjalkainen joten monesti mies on pitempi. Tai saman kokoinen. Olisi hyvä, jos miehellä olisi syvällisiä ajatuksiakin, mutta ei niin, että mitään asiaa ei voisi olla ottamatta rennosti. Ei siis liian syvällinen. Eikä mielellään mikään masentunut. Se on niin masentavaa. Olin niin kauan sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan ollut masentunut, että ajatus sellaisesta highmaintenance-miehestä hirvittää. Jos yhdessäolo on jatkuvaa tuskaa ja työtä niin ei se mitään hauskaa ole, enkä nyt tarkoita että aina pitäisi kitkattomasti mennä, vaan että se ei aina sitä kitkaakaan ole. Ei välttämättä yhtä leimahtavaa temperamenttiä kuin itsellä.. se voisi olla hankala yhdistelmä.
No, liekö moista ihmeolentoa edes olla olemassa? Olen valmis tinkimään joistakin jutuista..
Ehkä se kultainen keskitie kaikessa aiheuttaa sellaisen sopivan mikstuuran minulle.. Jos sellaisiakaan lienee. Ihminen kun ääriolento on.