I feel defeat by the shadows
Olen ikuinen väliinputoaja, monessakin asiassa.
Tänään kävin selvittelemässä virallisia asioita, koska jaksaminen riitti nyt siihen. Tulos, niinkuin melkein aina, on kyyneleitä ja hammasten kiristelyä ja olo, että sinua tökitään terävillä kepeillä pienissä häkissä josta ei pääse pakoon.
Kärsin masennuksesta, mutten tarpeeksi, mutta tarpeeksi, etten koe jaksavani tehdä töitä. On masentavaa loputtomasti yrittää parhaansa, sen koskaan riittämättä, kenenkään näkemättä, kaikkien olettamana, että siihen, tähän ja tuohon pitää kyetä. Kun en kykene - joten haistakaa muuten vittu.
Lääkäri lykäsi viime viikolla lääkkeitä taas kouraan, vaikka sanoin, etten ole varma jaksanko sitä ruljanssia niitten kanssa enää. Suurin pelkoni ovat sivuoireet, lihominen, hiusten lähtö, kurja yleinen olo. Miten vitussa lääkkeitten pitäisi auttaa masennukseen, jos ne voivat aiheuttaa tuollaisia sivuoireita? "Olin tosi masentunut, väsynyt ja lihava - sain lääkkeitä, jonka ansiosta olen nyt kalju, vielä lihavampi, hiukan huonovointinen sekä haukottelen jatkuvasti, mutta olen nyt onnellinen!"
Vittu mahtavaa.
Siis kyllä kyllä, tiedän, etteivät lääkkeet välttämättä aiheuta k.o sivuoireita lainkaan, mutta ne mainitaan jokaisessa pakkauksessa jota olen silmäillyt ja muutamia oireita olen itse kokenutkin. Mm niin karmean ahdistuneen olon, että tuntuu kuin joka nurkan takana luuraisi valtava mörkö.
Long story short, joudun nyt hakea sairaspäivärahaa, mutta minua informoitiin, että se voidaan hylätä ja että hakemuksia usein hylätäänkin. Ja jos se hylätään, olen sitten työtön työnhakija, vaikkakin "sairaslomalla" jolloin kysyin että pitääkö minun sitten olla jossain työharjoittellussa vaikken jaksa. Vastaus oli, että työttömönä pitäisi periaatteessa olla jossain aktivoinnissa.
Siis vittu niinkun että mitä? Koen valtavaa halua tehdä jotain umpihullua, jotain niin hirveää, että minua uskotaan. Jotta käsitettäisiin se, etten yksinkertaisesti pysty nyt. En halua tuottaa pettymystä, en itselleni varsinkaan.
What to do? Seinät kaatuu päälle, rinnassa puristaa ja kolottaa samaan aikaan.
Maailma tuntuu ahtaalta.
Haistakaa vittu.
Tänään kävin selvittelemässä virallisia asioita, koska jaksaminen riitti nyt siihen. Tulos, niinkuin melkein aina, on kyyneleitä ja hammasten kiristelyä ja olo, että sinua tökitään terävillä kepeillä pienissä häkissä josta ei pääse pakoon.
Kärsin masennuksesta, mutten tarpeeksi, mutta tarpeeksi, etten koe jaksavani tehdä töitä. On masentavaa loputtomasti yrittää parhaansa, sen koskaan riittämättä, kenenkään näkemättä, kaikkien olettamana, että siihen, tähän ja tuohon pitää kyetä. Kun en kykene - joten haistakaa muuten vittu.
Lääkäri lykäsi viime viikolla lääkkeitä taas kouraan, vaikka sanoin, etten ole varma jaksanko sitä ruljanssia niitten kanssa enää. Suurin pelkoni ovat sivuoireet, lihominen, hiusten lähtö, kurja yleinen olo. Miten vitussa lääkkeitten pitäisi auttaa masennukseen, jos ne voivat aiheuttaa tuollaisia sivuoireita? "Olin tosi masentunut, väsynyt ja lihava - sain lääkkeitä, jonka ansiosta olen nyt kalju, vielä lihavampi, hiukan huonovointinen sekä haukottelen jatkuvasti, mutta olen nyt onnellinen!"
Vittu mahtavaa.
Siis kyllä kyllä, tiedän, etteivät lääkkeet välttämättä aiheuta k.o sivuoireita lainkaan, mutta ne mainitaan jokaisessa pakkauksessa jota olen silmäillyt ja muutamia oireita olen itse kokenutkin. Mm niin karmean ahdistuneen olon, että tuntuu kuin joka nurkan takana luuraisi valtava mörkö.
Long story short, joudun nyt hakea sairaspäivärahaa, mutta minua informoitiin, että se voidaan hylätä ja että hakemuksia usein hylätäänkin. Ja jos se hylätään, olen sitten työtön työnhakija, vaikkakin "sairaslomalla" jolloin kysyin että pitääkö minun sitten olla jossain työharjoittellussa vaikken jaksa. Vastaus oli, että työttömönä pitäisi periaatteessa olla jossain aktivoinnissa.
Siis vittu niinkun että mitä? Koen valtavaa halua tehdä jotain umpihullua, jotain niin hirveää, että minua uskotaan. Jotta käsitettäisiin se, etten yksinkertaisesti pysty nyt. En halua tuottaa pettymystä, en itselleni varsinkaan.
What to do? Seinät kaatuu päälle, rinnassa puristaa ja kolottaa samaan aikaan.
Maailma tuntuu ahtaalta.
Haistakaa vittu.
posted by Carmabal at 11:21 ap.
5 Comments:
Tyhmä kommentti sellaiselta, joka ei tiedä masennuksesta mitään, mutta onko siihen masennukseen jokin erityinen syy? Jos on niin voisiko se masennus hieman lieventyä asiaa käsittelemällä itekseen tai terapialla. Kuten sanoin tyhmä kommentti, mutta tuli vaan mieleen.
Kyyl.. kylläpä sitä tässä on yritetty itekseen vatvoa, mut olen huomannut, että kuulun siihen ryhmittymään joka ei ole potentiaalisesti vaarallinen itselleni/muille, joten eipä yhteiskuntaa juuri kiinnosta. Käyn kyllä psykologilla, mutta aika kehnosti sitä saa kuvan toisen tilasta, jotka vaihtuvat salamannopeasti, jos näkee vaan kerran kuussa.
Ja kun on noita hyviä ja huonoja jaksoja. Joten vaikuttaa nyt pahasti siltä että lykäävät vaan nappia kouraan.
Itselläni ois suunnitelmissa kohentaa olotilaa rukaamalla vähän tätä elämää ja koettaa esim liikkua, koska se on yksi luonnon keino torjua masennusta. Mutta ongelma on se, että esim virallisen tahon ihmiset eivät välttämättä näe sitä siinä valossa mitä minä ite. Tai siis.. viralliset tahot eivät tahdo antaa ihmiselle aikaa, vaan pitäisi heti olla yhteiskunnan toimiva kirskumaton pyörä.
Varmasti tuo liikunta on hyvä keino. Ja että yrittää itse eikä vaan jää sänkyyn makaamaan. Yhteiskunnalta harvemmin saa mitään apua ja jos saa se apu on yleensä niin kuin sanoit "nappia kouraa". Parhaiten varmaan saa apua omatoimisesti tai tukiverkoston avulla (ystävät ja perhe).
Että pistää vihaksi aina tuo ihmisten pompottelu.
Minun käsitykseni on, että se, että hakemus hylätään, johtuu siitä, että lääkäri on kirjoittanut huonon lausunnon. Tietenkään lääkäri ei voi tekaista asioita, mutta mielestäni pitäisi osata sanoa potilaalle suoraan jos on sitä mieltä että tämä on työkykyinen. Turha sysätä vastuuta paskasta lausunnosta Kelalle, joka ei tietenkään sellaista voi hyväksyä.
Sen arvioimisessa sitten taas, että onko se ihminen työkykyinen vai ei, ja ylipäänsä psykiatristen ongelmien arvioinnissa lääkärit tekevät varmaan järjettömästi hoitovirheitä tässä maassa. Onnekseni minun kohdalleni sellaista ei vielä ole sattunut. Tosin pahoin pelkään, että sukupuoleni on ollut siinä avuksi.
Lääkkeillä saatava hyöty ylittää haitat kai siinä vaiheessa kun ei jaksa piitata jostain kaljuuntumisesta tai lihomisesta.
No.. Lääkkeitten hyöty ja haitat ovat kai henkilökohtaisesti aika sellainen liukuva käsite. Miehelle kalju ei ole välttämättä niin kauhea paikka kuin naiselle. Itselläni tukka ainaki on se "juttu" ja on aina ollut. Siinä vaiheessa jos se vanhetessa ohentua leikkaan kaiken pois, alan nudistiksi ja aiheutan yleistä häiriötä kaikkialla minne menen ihan piruuttani. Tatuoin päähän jotain outoa.
Ja lisää lihominen olis vaan yksinkertaisesti, Vittumaista. Capital V:llä, i will not have it!
Sanokaa pinnalliseksi, mutta pidän silti näistä mielipiteistä kiinni. Jotain pinnallisuutta minullekin sallittakoon :)
Lähetä kommentti
<< Home