Letters to my old loves, old enemies.

I.
Sinulta opin että kaikki on ohimenevää. Nuorena nähdyt asiat ovat nuorena nähtyjä asioita.

II.
Sinulta opin, ettei kaikkea saa, mitä haluaa. Että joskus voi vain katsoa kaukaa ja huokaista.

III.
Sinulta opin, ettei toista koskaan tunne. Joskus pinnan alla on kauheita asioita ja valheita.

IV.
Sinulta opin mitä tarkoittaa petos, kipu ja tuska. Miten toisen elämän voi yrittää pilata.

V.
Sinulta opin itsestäni eniten. Kuinka tunnekylmä osasin olla. Anteeksi.

VI.
En tiedä miten kestit minua vaikeimpina aikoinani. Kiitos, vaikka olitkin paskiainen :)

VII.
Sinulle minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että olit kaunis kuva, et muuta. Ilman syvyyttä.

VIII.
En ymmärrä miten saatoimme asua yhdessä ilman että koskaan tunsit minua tai näit.

IX.
Aina ajatukseni askartelivat sinussa. Sinä olet syvä kohta minussa, jota pelkäsin kuollakseni.

X.
Katsoin sinua kaukaa ja ihailin. Mutta olinkin niin peloissani etten uskaltanut edes hengittää.

XI.
Liika intohimo polttaa kuin happo. Niin mekin poltimme toisiamme, kuin kuumat raudat.

XII.
En tiennyt mikä olit mutta sinun kanssasi olin. Mutta tunteeni olivat aina lukossa, lasin takana.

Teistä vain yksi oli viholliseni, suurin kohtaamani koskaan. Muutamia en maininnut, koska ne eivät ole käännekohtia.

Kaukana tuolla jossain on ihminen jonka tahtoisin kohdata, muttemme koskaan kohtaa - sen tiedän. Me olisimme liikaa toisillemme ja luulen, että voisimme olla jopa toistemme kuolemaksi, sen tiedän koska voin verrata tilannetta siihen ihmiseen, jonka kanssa poltimme toisemme. Hän ei koskaan saa tietää mitä ajattelen, mutta koska niin usein melkein luemme toistemme ajatukset, luulen että hänkin tietää.

Tuntuu vapauttavalta saada tiivistää jokainen kipeä kokemus lyhyisiin lauseisiin. Sillä tavalla voin muistuttaa itseänikin siitä, missä kohtaa on vielä työskentelyn varaa.