Mitä Helvettiä?

Hain apua masennukseen ja sain vastaani sairaanhoitajan joka kertoi että jos oikeasti olisin sairas, en olisi tullut siihen tapaamiseen. Ilmeisesti ennaltaehkäiseminen on kiellettyä. Ja mikäs vitun järki siinä oikein on, jos ei voi hakea apua ilman että haistatellaan melkein suoraan naamalle? Tämä kansakunta on masennusongelmien kourissa, siitä puhutaan kaikkialla, valitellaan että näin on, ihmetellään miksi niin on. Ihmetellään miksi ihmiset voivat niin huonosti - mutta jestas, jos epäilet itse ettet ole kunnossa. Apua ei heru.

Kyllästyttää että kaiken takia pitää taistella, jopa oman mielenterveytensä takia. Se on erityisen vaikeaa, koska masentuneen ihmisen on vaikeaa muutenki saada asioita aikaiseksi, eikä se lainkaan kannusta toimintaan, että sitä ei tueta.

Sanoin että minulla on vihan kanssa ongelmia. Ja nukkumisen kanssa. Vastaus oli, että minun pitäisi opetella siitä pois. Ai jaha? No mitäs te luulette että olen yrittänyt vuosikaudet, onnistumatta siinä itse? Ei sieltä tarjottu edes mitään ehdotusta, miten olisin voinut aloittaa edes opettelemaan siitä, ei mitään työkaluja. Niin, ja minun pitäisi päättää onko viha voimavarani vai esteeni. Entä jos se on molempia? Eikä minusta suoranainen viha ole kovin hyvä voimavara ja polttoaina.. Se tuppaa polttamaan paljon muutakin siitä ympäriltä, tiedättehän.

Olen tyrmistynyt. Minulle tarjottiin myös mielialalääkkeitä että olisin rauhallisempi. No, ilmaisin huoleni siitä, että entä jos minut lääkitetään rauhalliseksi, niin mitenkäs sitten, tuleeko sitä paneuduttua niitten ongelmien ytimeen joka on vihaa esimerkiksi aiheuttanut. Enkä mitään muuta vastausta tähänkään ongelmaan saanut, kuin että minun pitäisi päättää otanko lääkkeitä vai ei. No voi hitsin vitsi - sekö on jompi kumpi? Lääkkeillä hiljaiseksi tai sitten kärvistelyä?

Fine. Täytyy kai tehdä jotain. Soitan jonnekin muualle sitten, jonnekin missä kuunnellaan.