Puute!

Kevättä rinnassa on oiva sanonta, koska tavalla tai toisella niin käy aina keväisin. Vaikka moni asia kylpee varjojen sisäisessä hämärässä, alkaa ihminen käydä kierroksilla luonnon ja valon määrän mukana.

Iho kaipaa toisen ihon kosketusta - sehän on vain luonnollista, eikös? Voi kuvitella sen, toisen lämmön hitaasti vierellään, ympärillään. Vaistoaa toisen kosketuksen, jo ennenkuin se laskeutuu pehmeänä painona ihollesi. Huh, sensuellia! Mutta sellainen kevät on.

Siinä on asioita joita kaipaa jos on yksin. Simppeleitä juttuja.

Kevät on kaikenlaisten muutosten aikaa. Itse hain takaisin kouluun, jotta voisin vihdoin ja viimein taistella ja saada sen ammatin. Pelottaa silti, että luovutanko taas jos alkaa tuntua liian raskaalta hoitaa kaikki asiat. Mutta olen päättänyt yrittää, tehdä aikuisen ratkaisun ja puhua ja sanoa asioita, että tämä kaikki onnistuisi. Joten olen hakenut apua masennukseen ja saan pian tietää koska saan ajan jonnekin, missä mua oikeasti kuunnellaan.. tai ainakin toivon että kuunnellaan. Jos ei kuunnella... noh. Sitten etsin ja etsin ja etsin niin kauan että löydän sellaisen paikan.

On niin monta asiaa jotka tahdon tehdä. Suunnittelin myös hiukan, että olisi kiva käydä kesällä oikeasti jollain lomareissulla ihan Kristianin kanssa, ihan Suomen sisällä. Pitää keksiä vaan paikka ja finanssit siihen, heh. Mutta kuten asioilla yleensä, niillä on tapana järjestyä. Fakta, jota ei aina muista kun on synkintä. Ja tahdon tänä kesänä tehdä ne kaikki asiat, joita on jo monta vuotta kesille suunniteltu, muttei koskaan toteutettu!

Ehkä nyt on aika tehdä monenlaisia asioita, uusia ja vanhoja, ja mennä eteenpäin. Jotta ei tulisi puutetta.