1.2.05

Ihmisen varjo

Ihmisen varjo. Jokaisella ihmisellä on sellainen. Mutta mikä se on? Voiko se olla vain enemmän kuin valon ja esineen suhde toisiinsa, niitten synnyttämä omituinen jälkeläinen, jota toiset pelkäävät, toiset ihailevat ja jotkut pakenevat tai muuttuvat sellaiseksi. Onko ihmisen varjolla jokin suurempikin merkitys kuin pelkästään se kylmä totuus, että kaikilla asioilla on varjo, paitsi ilmalla.

Onko surullisen ihmisen varjo tummempi kuin sellaisen ihmisen, joka kokee olevasa onnellinen? Eikö ihminen ole raskas surullisena, tai vihaisena ja selkeästi kevyempi kuin iloinen ihminen, vaikuttaako tämä sellaisen henkilön varjoon. Ehkä varjo on jokin konkreettisempi todiste auran olemassa olosta ihmisille. Ken tietää.

Minua huolestuttaa erään ihmisen raskaus. Suru tai kiukku tai jokin, mikä tuntuu vetävän häntä alaspäin. Epätoivo tulee esille hänen viesteissään ja hänen teksteissään. Miksi? Toki, meillä kaikilla on murheemme, me kaikki joudumme kantamaan enemmän kuin mikä tuntuu sopivalta. Mutta täytyykö maailman hirveydelle antautua? Tiedät, kuka olet kyllä. Olen paasannut tästä ennenkin, ja suurpaasaajana tulen paasaamaan edelleenkin. En voi sille mitään, että kaikesta siitä huolimatta, että vaikutan tunteettomalta ja kylmältä ihmiseltä, en ole. Minua huolestuttaa suuresti jokin kaunis ja upea, jossa on kaikki maailman potentiaali ja melkein minun silmissäni tieten tahtoen heittää sen hukkaan!

Joskus tuntuu siltä, että sinä odotat jonkun tekevän sinut kauniiksi ja voimakkaaksi ja upeaksi ihmiseksi, joka voi saavuttaa mitä vain, mitä haluaakin. Mutta kukaan ei voi tehdä sinusta sellaista, kukaan ei voi! Vain sinussa itsessä on se voima tehdä se, vaikka joskus vaikuttaakin siltä ettet pääse siihen käsiksi ja se turhauttaa. Olkoonkin että ehkä yritin auttaa siinä prosessissa, mutta ei kestänyt kauaa että tajusin, että se on mahdotonta, siihen ei voi toinen antaa omia voimiansa. Eivät perhosetkaan rakenna toistensa koteloita toukkina. Se ei ole luonnon tapa.

Ehkä se kuulostaa kylmältä ja kauhealta, mutta sinussa on se kaikki potentiaali mitä toivotkin ja haluatkin. Kaikki se. Älä anna varjon nielaista, vaan astele valoon, niin että se jää taaksesi.

Melodraamaa melkein DOOL:iin asti, tämäkin teksti, silti vakaa mielipiteeni. Heh.