From This World

Minä en kuulu tähän maailmaan. En ole osa sitä, se ei ole osa minua.

Niin kaukaiselta voi joskus tuntua. Joskus se on vaan parempi tuntea niin kuin tuntea olevansa osa tätä maailmaa, jossa ei saa olla, ei saa hengittää, ei saa elää. Pohdin mitä tehdä, kun puristaa näin enkä näe mitään ratkaisua.

En ole itsetuhoinen, se osa minusta on kuollut jo kauan sitten. Jotenkin on vain kestettävä. Joten harrastan eskapismia. En ole tässä maailmassa silloin.
Mutta siinä on se toinenkin puoli, niin kauan kuin muistan, minusta on tuntunut, etten oikein kuulu tänne. En todellakaan tiedä mistä se johtuu, enkä tiedä uskaltaisinko juuri nyt edes arvailla.

Viime aikoina minulla on ollut erityisen ristiriitainen olo. Yritän parantaa asioitani hakemalla apua ongelmiini, samalla uskon ja tunnen, että ne eivät muutu, eikä kukaan ole kiinnostunut auttamaan minua. Olen nimi paperissa, paperi pöydällä, sadan muun paperin joukossa. Harmaa kuva harmaitten kuvien joukossa.

Laitan kuulokkeet korvalle - musiikkia täysille. Ja voin kadota sinne.
Avaan kirjan - silmät lepäävät kirjaimissa. Ja katoan sinne.
Avaan koneen - annan alter egoni johtaa. Ja katoan sinne.
Suljen silmäni - nukahdan ja vaellan. Ja katoan sinne.
Katoan jos tahdon. Yleensä tahdon.

Ulkopuolella minua ravistellaan, kutsutaan, kysellään ja piikitellään. Miksi tahtoisin vastata, kun minulla ei ole vastauksia? En vain jaksa ajatella sitä.

Tuntuu että minusta puuttuu osia, joilla muilla ihmisillä on. Joskus ei edes tunnu ihmisiltä.

Tänään minulle vieras ihminen sanoi, että hän välittää minusta ja on huolissaan minusta. Katsoin suoraan silmiin, eikä minusta tunnu miltään - ei miltään.

Eilen pyöräilin kaupasta kotia ja havahduin siihen että katselin sorsia Suntissa. Ne vaikuttivat kiinni jäätyneiltä. Kuolleilta, halvoilta kopioilta.

"I could've had everything, I shoul've had everything. Screw myself over." [P!nk]