Could you articulate that once more, so I can bash your head in?

Poikani, Kristian, on iloinen lapsi.
Hän leikkii, juttelee, laulaa, tanssii, keksii juttuja, on innostunut saduista, pyssyleikeistä ja liikunnasta. Hän syö terveellisesti, tykkää syödä kaikenlaista ruokaa, tottelee melkoisen kiltisti ja kuuntelee kun asia on vakava.
Kristian on sopeutuva, itsenäinen lapsi, joka ei pelkää ihmisiä ja tulee toimeen aikalailla kaikkien kanssa.
Kristianilla on ehjät, hyvät vaatteet päällään ja hän ei sairastele erityisen usein, ei ole kokenut korvatulehdus/poskiontelotulehdus/mikään tulehduskierteitä. Kristian innostuu vaikka mistä ja on aktiivinen.

Kuulostaako hyvinvoivalta lapselta? No - kyllä minun mielestäni - sekä aika monen muunkin mielestä.

Kristianin äidillä on jonkinverran masennusongelmia, ei en juopottele, vedä huumeita, viiltele itseäni/ryve ylenpalttisesti kurjuudessani. Puran pahimmat tuntemukseni, jotka eivät välttämättä edes ulos näy, yleensä blogiini, yleisimmin siihen, että kuuntelen minua koskettavaa musiikkia. En koe olevani tarpeeksi hyvässä hapessa tehdäkseni kokopäiväistä työtä/työkokeilua, mutta opetan itämaista tanssia joka maanantai ja tanssin 3 tuntia ja ihmiset viihtyvät kurssillani - silloin en ongelmia mieti. En aina nuku hirmuisen hyvin, ja olen aamukärtyinen, mutta yleensä se menee ohi ja hirtehishuumorilla käsittelen pahimpia kiukumuksiani ja opettelen hallitsemaan niitä. Joskus nukun aamuisin pitempään, tai no, torkun enemmänkin, ja laitan Kristianille aamiaista ja hän pyytää minulta apua jos siihen tarvetta on.
Pidän kotini kohtuu siistinä, joskus on sottaista, joskus tosi siistiä. Joskus en hoida kaikkia asioita piirun tarkkaan, mutta yleensä selvitän hommat kuitenkin. Harrastan asioita, olen vielä kiinnostunut asioista, ja nautin vielä asioista. Joinakin päivinä en, se tuskin on mitenkään outoa, aikuisuus kun on täynnä asioita, jotka joskus huolettavat ja ahdistavat.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Päiväkoti-olennot ovat tehneet minusta ilmoituksen Lastensuojeluviranomaisille, koska he ovat sitä mieltä, että Kristian on liian itsenäinen ja että he ovat huolestuneita hänen hyvinvoinnistaan.

Er, say what?

Aivan.

Jos koskaan olen tuntenut polttavaa tarvetta repiä irti nahat elävästä olennosta, työntää baseballmailan perseeseen ilman liukastetta, nyppiä hiukset yksi kerrallaan päästä, paistaa silmät kuopissaan pienellä liekinheittimellä ja lopuksi antaa neljän valkoisen oriin repiä tuo kurja olento pieniksi kappaleiksi vetoleikissä, niin nyt on se hetki.

Minä olen hakenut apua masennukseeni, asia menee hitaanlaisesti kokoajan eteenpäin. Jos ei mene, vaadin sen menevän. Kaipasinko lisäpaineita? Silmätikuksi joutumista? Ylireagointia alireagoinnin sijaan? Kaipasinko tunnetta, että mitään, mitä teen ei kelpaa? Kaipasinko tätä? Kaipaako Kristian, hyvinvoiva lapsi sitä?

Up yours, päiväkoti, fuck you, te ihmeelliset ihmiset, joitten mielestä lapsi ei saa osata tehdä mitään itse. Ja olen aivan varma, että sekään ei kelpaisi, jos lapsi ei osaisi tehdä mitään itse.