She is Hiding

Sinne meni suhde. Meni joku kuukausi sitten, ei tuo aika oikein pysy aina kovin hyvin käsissä. Se lipsuu - aivan niinkuin kaikki muukin.

Se on kumma juttu, en ole koskaan ollut hyvä näissä suhdejutuissa. Varsinkaan siinä kun pitää erota. Inhoan sitä ja ne jutut inhoaa mua. Ja silti ne aina löytää minut vaikka kuinka olisin piilossa.

Olin eilen aika kännissä, en nyt tehnyt mitään normaalista poikkeavaa hulluutta, mutta olisi pitänyt tietää vanhasta kokemuksesta, että kun alkoholia on mennyt jonkin verran alkaa miettiä kaikkia sellaisia juttuja, joita ei välttämättä niin kannattaisi edes miettiä. Seurauksena on yleensä niitä surullisen kuuluisia kännikyyneliä, joita tuli runsain mitoin tälläkin kertaa.

Siellä vaan sitten istuin suntin reunalla, puisella penkillä pimeässä ja kylmässä ja itkin. Kuinka goottia! Saatana.

Sitten aamulla hävettää kun herää, nolottaa että piti taas olla herkkä. Carma-tätihän on kova kuin kivi, eikös? Eipä taida kyllä olla, ei. Mutta joskus.. aivan joskus olisi mukava olla, ettei tarvisi itseään kiusata.

Tai sitten minun pitää vaan piileksiä vielä kovempaa.

Camouflage, baby.