This is in Your hands

On vaikeaa kertoa, kun jokin painaa mieltä.

Aika sulki minut, se on selvää. Monellakin tapaa. Enkä ole lainkaan ylpeä siitä. Joten toivon että aika myös aukaisee minut. Ja täytyyhän minunkin tehdä jotain sen eteen.
Joskus tuntuu, että olen aivan hiljaa, jotten vain heräisi, tajuaisi, haistaisi sen, miltä piilen. Jossain on solmu joka täytyy aukaista, ruma kuva joka pitää nähdä ja muutama sana joka täytyy sanoa.

Tällä hetkellä.. minua syö pelko veljen puolesta. Tavallaan on vaikea sanoa että isoveli, koska hän ei ole nyt mikään roolimalli kenellekään. Iso sana sana veljen edessä lähinnä edustaisi sitä, kuinka pahasti, suorastaan isosti hän on sössinyt elämäänsä. Olen huolissani, enkä edes osaa sanoa kuinka kovasti. Minusta tuntuu että tilanne on niin paha, että hänelle lähitulevaisuus on joko brake it or make it. Ja brake it vaihtoehto sisältää linnatuomion tai kuoleman.

Sydämeni särki nähdä itselle rakas, mutta kaukaiseksi jäänyt ihminen, jonka näki olevan niin rikki, särki ja poikki sisältä ettei melkein mitään muuta sisäistä elämää ole, kuin muutama karhea pala jotka jauhavat toisiaan vasten tyhjyydessä. Katsoin silmiin, siellä ei ollut ketään. Ja pelästyin. En tiedä mitä voisi tehdä. Meistä kukaan ei oikein tiedä. Kaikki mitä yrittää tuntuu liian vähältä, mutta on pärjättävä omassakin elämässä, taivuttava niin moneen eri suuntaan!

Isoveli, miksi annat sen tapahtua? Sinä ansaitset paljon parempaa, anna sen tulla.
Isoveli koeta hoitaa itsesi kuntoon. Me pelkäämme sinun puolestasi. Joka hetki.