Kauneuden Kirous

Jos kerrankin yrittää kauniilta näyttää niin mikä ompi lopputulos? Ei välttämättä se minkä sen haluaisi olla. Tänään lähdin kaupungille näyttäen kauniilta ja ensimmäiseksi menin asioimaan urheilutalolle tilaa vuokraamaan.
Päätin vuokrata peilisalin kahdeksi tunniksi omaan käyttöön huomiseksi että saan rauhassa tehdä pari koreografiaa tunneilleni. Jouduin asioimaan urheilutalon pomon kanssa kun tahdoin maksun laskuna. Ensimmäiseksi kun astuin miehen toimistoon, innostui miekkonen aivan ja alkoi lepertelemään,

-Kaunis tyttö! Mitäs kaunis tyttö tahtoopi, mitä saisi olla (bllaabalaablaa). Iljetys iski heti, sillä ei mies ollut mikään tumma enigmaattinen uroo vaan yli viisikymppinen, limainen nuljaska jolla on puolipitkät harmaat hiukset, päältä vielä kaikenlisäksi rasvaiset. Kuvotti.
Yritin asioida rauhassa ja ällötti sen alentuva flirtti kokoajan, enkä ole mikään tyttö vaan synnyttänyt nainen saatana! No, kaikista eniten inhotti antaa osoitetietoja ja puhelinnumeroa ja jos se kammotus edes yrittää jatkossa mitään potkin munille HETI. Sitten vielä lopuksi kun olin talonmiehen kanssa käynyt katsomassa toista peilisalia, ja menin sille pomolle sanomaan että se kunnon peilisali oli parempi niin hän siinä söi ja pyysi minuakin syömään. Sanoin erittäin kuivalla äänellä että olen jo syönyt - eikä edes siitä tajunnut, pyysi että jäisin kahville! Sanoin etten juo kahvia ja hän sitä päivittelemään ja sanoin että niin, ei saa olla pahoja tapoja. AAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHH!!!!!

Että laittautuu kauniiksi! Miksi sitten ne vanhat ukot aina tulee kuolaamaan. No olkoonkin että kirjastossa oli sitten joku goottipoika joka mua katseli ja että eilinen videovuokraamon poika tuntui hiukan flirttailevan. Mutta tuo vanha äijä kruunasi potin ja jätti limaiseen varjoonsa nuo edelliset. hmph.
Olisipa se erittäin hyvän näköinen ja enigmaattinen mies edes tänään baarissa. Olen yrittänyt häneen saada katsekontaktia, mutten taida enää osata, enkä ole edes heitä miehelle sanonut (tiedän hänen olevan sinkku). Miten enää pitäisi osata mitään? Pitääkö vain luottaa että luonto ajaa tikanpojan puuhun? Niinkai sitten, kunhan se puu ei ole mikään naavainen kelo vaan nuori ja virkeä tammi. Tai vaikka saarni.
Höh.

Sen vielä sanon että jos se kamala pomo sieltä u-talolta tulee huomenna vahtaamaan kun teen niitä koreografioita mätkin sitä bambukepilläni sillä aion tehdä keppikoreografian - Raqset Al Assaya!!!