Maanisia piirteitä

Olen huomannut itsessäni maanisia piirteitä. Ei nyt sillä ettenkö olisi ennenkin huomannut niitä olevan, depressiivisten piirteitten seassa, mutta alkaa tuntua siltä että saattaisin olla sittenkin vähän hiukan maanisempi kuin depressiivisempi.
Ja mistäkö niin päättelen? Kun saan jonkin kiinnostuksen johonkin, saatan jatkaa sitä hommaa niin kauan niin keskittyneesti, etten edes ehdi syödä. En ehkä reagoi kaikkeen ympärilläni, koska olen uppoutunut siihen johonkin muuhun. Joskus se on kirjoittaminen, joskus piirtäminen, toisinaan pelaaminen ja viimeaikoina vaatteitten tekeminen. Olen tehnyt kaksi hametta ja topin, piirtänyt kaavat kahteen muuhunkin toppiin ja korsettiin jonka aioin tehdä tänään, mutta kun kaavoja yhteen vaatekappaleeseen tuli neljät kappaleet tajusin että ompelemiseen menee enemmän kuin yksi päivä. Leikkaamiseenkin jonkin aikaa. No - kyllä se vielä tässä kuussa näkee päivänvalon se projekti, sen olen itselleni luvannut. Kun alkoi niin vituttaa tuo vaateteollisuuden monopoli, se ja se on muka muotia ja vain stricktly jonkin kokoisille ihmisille, ei yleensä minulle. Kun tekee kaavasta asti itse vaatteen, saa varmasti istuvan rekaleen. Jos siis osaa sellaisia tehdä, ja minä osaan joten perkele teen. Olisipa vain enemmän aikaa.
Taitaa siis syyslomasta tulla oikein ompelijattaren taivas kun Judi ottaa Kristianin viikoksi niin sitten on aikaa tehdä vaikka mitä.
Tänäänkin alkoi vapaaviikonloppu ja menen ompelemaan hameen ja kaksi toppia isälleni, koska hänen vaimollaan on ompelukone ja saumuri ja silitysrauta. Kaikki mitä minulla EI ole.
Manic on.